"Etkös sitten tahdo tulla Huntaugulle kotivävyksi?" kysyi Miina nauraen ja punastuen.
"Niin, jos otetaan! Mutta kun sinä Pritsin pois karkotat, niin ei sillä vielä ole sanottu, ettei hänen sijalleen tule toisia, jotka sinun vanhempiasi enemmän miellyttävät kuin minä!"
"Voit olla varma, että minä heille kaikille näytän ovea."
"Silloin näyttää sinulle vanha jotakin, joka koskee kipeämmin! Sinä puhut niinkuin olisi Huntaugun isännyys sinun vallassasi."
Miina kohotti ylpeästi päätään.
"No, sen voin sinulle vakuuttaa, Päärn, minua ei saa kukaan pakottaa! Ennemmin annan itseni palasiksi hakata, kuin menen miehelle, jonka puoleen ei vereni vedä! Ennemmin juoksen metsään ja jään sinne!"
Nuoren miehen suu meni hetkeksi onnelliseen hymyyn, mutta sitten hänen päänsä jälleen vaipui murheelliseen toivottomuuteen. Mutta nyt rupesi äiti neuvoja keksimään. Niinkuin naisilla ainakin, oli hänelläkin hyviä toiveita kyllä varastossa.
"Sinä luulet, Päärn, että Huntaugun Mihkel sinusta enemmän välittäisi, jos olisit talon mies, ja suret, kun ei sinulla ole kontua. Kuka tietää, eikö meidän Mai voisi sinun hyväksesi moisiossa jotakin tehdä. Hän on ymmärtäväinen tyttö, rouva on häneen hyvin tyytyväinen! Mitä, jos hän pyytäisi rouvaa puhumaan paronille? Ja jos sinä sitten vielä itse kävisit paronin puheilla."
"Pyysinhän jo tänään isän paikkaa takaisin — siitä hän lisäsi kymmenen lyöntiä! — — — Jos vielä lähden pyytämään saan ehkä uuden selkäsaunan."
"Mutta jos rouva sinun puolestasi pyytäisi?"