"Mitä sinä minusta sitten tahdot?"
"Tahtoisin saada tietää, kuinka 'sairas' jaksaa. Kävithän häntä katsomassa ja varmaankin lääkitsemässä!"
Prits teki suuren tyhmyyden, kun hän alkoi kosimisensa näillä pilkallisilla sanoilla, jotka ilmaisivat hänen luulevaisen mielialansa. Näin hän heti alussa vahingoitti omaa asiaansa.
"Kävin, missä kävin — tein mitä tein: tarvitseeko sinulle siitä tiliä tehdä?" vastaa neito pisteliäästi.
"Noh, niin vieraita emme ole, ettet sinä voisi minulle vastausta antaa."
"Emmekä ole myöskään niin tuttavat, että sinun on tarvis kysyä, missä käyn ja mitä teen, ja olisin hyvilläni, jos me vieraiksi toisillemme jäisimmekin."
Prits puree hammasta. Jos ei olisi niin pimeä, näkisi Miina, kuinka hän kalpenee. Mutta hän koittaa pysyä rauhallisena ja nöyränä.
"Mikä sinun tänään on?" hän kysyy. "Olet varmaankin vasemmalla jalalla noussut sängystä. En aikonut loukata, kun kysyin missä kävit ja mitä teit. Tiedäthän, mitä tuumia minulla on. Onko se sitten minulle yhdentekevä, kun sinä toisten kanssa seurustelet etkä minua lähellekään laske?" Miina alkaa kiivaasti nauraa. "Mitä tuumia sinulla sitten oikein on?"
"Kysy sitä isältäsi! Hän tietää kaikki. Ja hän tahtoo, että sinä käännyt minun puoleeni etkä jokaisen juoksijan puoleen, josta ei milloinkaan tule naisen ottajaa eikä naisen elättäjää."
Jälleen erehtyi Prits suuresti soimatessaan sitä miestä, jolle hän tänään oli tehnyt niin suurta vääryyttä ja jota rakastava tyttö piti miesten esikuvana. Miinan käsi vapisee kuin tahtoisi hän lyödä miestä suuta vasten, mutta hän piti parempana osottaa hänelle halveksimistaan arvokkaammalla, mutta sitä tuntuvammalla tavalla.