"Tiedätkö, Prits, sanoi hän nauraen niin ilkeän pilkallisesti kuin vihan vallassa oleva nainen sen tekee, sellaisia miehiä kuin sinä löytyy joka askeleella! Sinun kaltaisesi ei ole sen miehen pölyisen varpaankaan arvoinen, jota sinä kiertolaiseksi soimaat! Mitä sinä silloin ajattelit, kun hän sinua tänä aamuna kauluksesta ravisti ja heitti leppäpensaaseen kuin tappuratukon. Sinä nostat nokkaasi sentähden, että olet moision kupias ja soimaat toista juoksijaksi, kun hän on työmies! Tiedätkö Prits, tuota toista pitää jokainen miehenä, mutta ei kukaan sinua! — — — Ja minun muka pitää kysyä isältä, mitä tuumia sinulla minuun nähden on. Jos olet mies, niin puhu ensin minulle tuumiasi — älä luule, että et minulta saa vastausta!"
"Minkä vastauksen sinä sitten antaisit minulle?"
"Tahdotko sen nyt heti kuulla?"
"Tahdon."
"Minä sanon sinulle: älä kuluta aikaa, äläkä jalkojasi käydäksesi Huntaugulla! Minä en sinua kärsi silmäini edessä. Voit tuuminesi kääntyä toisaalle onneasi etsimään!" — — —
"Miina!"
"Mitä vielä?"
"Kunpa vain et vielä katuisi noita puheitasi?"
"Ei, sitä vain kadun, etten ole sinulle ennen sitä sanonut!"
"Ja minä kiellän sinua kertaakaan astumasta Uudentuvan mökkiin!"