"Sinä? Hyh!"
"Niin minä! Sillä isäsi on miehen sanalla vakuuttanut, että saan sinut naisekseni! Ja jos en saa sinua hyvällä, niin tiedämme kyllä, kuinka tottelemattomat tyttäret taivutetaan!"
Tytön halveksiva käytös oli niin ärsyttänyt nuorta miestä, että hän ei enää koittanutkaan puhua mielenmukaan, vaan rupesi uhkailemaan. Mutta hän erehtyi kerrassaan, kun luuli tuon vaikuttavan Miinan rohkeaan, uskolliseen ja terävään mieleen. Ei lainkaan! Hän kiihdytti vain tytön vihaa itseään kohtaan.
"Taivutetaan? Sinä aijot minua pakottaa?" huudahti Miina ja astui lähemmä poikaa. "Tiedä, Prits? Jos vielä näytät silmiäsi Huntaugulla, niin usutan meidän Murrin sun kintereillesi! Sinä voit mennä Kulbi-Kaielle kosijaksi, Huntaugun Miinalle et kelpaa!"
Väristen, kasvot hehkuen kääntyi tyttö menemään, ennenkun Prits oli keksinyt sopivan vastauksen. Hän kiirehti eteenpäin ja oli pian kadonnut pimeyteen nuoren miehen silmistä. Mutta hän kuuli vielä, kuinka tämä käheällä, uhkaavalla äänellä huusi:
"Sinun pitää vielä oppia minua tuntemaan, tyttö!"
4.
TULEVA HERRA.
Paroni Heideggin perheessä oli päivä kulunut iloisessa odotuksessa, ja iltahämärässä suuret neljän hevosen vetämät vaunut pysähtyivät rappusten eteen. Tämän lähestymisestä oli tallipoika, joka loitompana oli seisonut vartioimassa, tuonut vähän ennen tiedon, että ehdittiin sytyttää värikkäät lyhdyt verannalla, joka oli koristettu seppeleillä, monenvärisillä lipuilla ja kotona maalatuilla vaakunoilla. Ennenkun kamaripalvelija ehti avaamaan vaunun ovea, kaikui rappusilta rakkaalle tulijalle "terve tuloa" ja sama kuultokirjaimilla tehty lause loisti sisään vievän oven yläpuolella.
Vaunuista hyppäsi suuri, notkeavartaloinen nuorukainen, yllä pitkä ruskea matkaviitta. Pitkin askelin oli hän kohta omaisten rinnalla, jotka häntä tervehtivät hellästi syleillen ja suudellen.