Hän olisi voimattomassa vihassaan vielä jatkanut soimaamistaan, jos ei verinen tyttöparka olisi herättänyt hänen huomiotaan. Tämä oli sillävälin oivaltanut tilansa. Hän huomasi verta kädellään ja vaatteillaan, ja polttava kipu päässä ja selässä herätti hänet täysin valveille. Hän piteli itkien päätään, tuskan ja vihan vallassa hän huusi:
"Mokoma murhamies!"
Vouti karkasi kaikin voiminsa tyttöön kiinni.
"Vai sinä soimaat minua murhamieheksi? Sinä kurja suunpieksäjä, uskallat minua vastustaa! Sinä — sinä —."
Ennenkun hän keksi uusia sanoja nousi ja laski keppi hänen kädessään, mutta lankesi maata vasten, sillä tyttö oli notkeana kuin kissa paennut miesten selän taa. Kun lyöjä karkasi hänen peräänsä, juoksi hän kiireissään Völlamäen Päärnun rintaa vastaan.
"Voisit hänet nyt jo jättää rauhaan, onhan hän verinen", murahti tämä rauhallisesti, ikäänkuin ei hänen ja voudin välillä mitään olisi tapahtunut.
"Mitä hittoa se sinuun kuuluu? Minä voin piestä häntä, ettei hän enää liikuta jäsentäkään. Herra on minulle käskyn antanut, että minun pitää opettaa kovapintaisia ihmisiä. Minä kannan keppini kunnialla — mutta sinä lurjus, sinä rosvo, sinä — sinä —." Hänen äänensä muuttui vihaiseksi vinkumiseksi, kovaksi kiljunnaksi, ja hänen suunsa ympärillä värisi suonenvedontapainen vihanitku.
"Sinä, Päärn, sinä saat minun kädestäni vielä sellaisen opetuksen, että tiedät, mistä olet kotoisin!"
Nyt hän joutui sellaiseen soimaamis- ja sadattamisraivoon, että hän kokonaan unohti tytön. Hänen liinanvalkea tukkansa, josta lakki oli pudonnut pois, seisoi korvallisilla pystyssä kuin vihaisella kissalla; hänen keltaiset silmänsä valkeiden ripsien ympäröimänä ja samoin valkeiden kulmakarvojen alla kiilsivät punaisina kiukusta. Hänen sulkeutuneilla huulillaan, joita ympäröi valkea, harva ja lyhytkasvuinen parta, oli keltaista vaahtoa. Joka hänet tällaisena näki, arvasi, että hän haukkumaansa miestä vihasi kaikesta sydämmestään.
"Kyllä sinut jo tunnetaan, sinä kovakorvaisten kuningas! Missä vain vastaan pannaan ja niskotellaan, siinä olet sinä alkuunpanijana! Omasta konnustasi sinut ajettiin pois — nyt sinä, köyhä rotta, olet toisen miehen orja! Isäsi jo oli kapinoitsija, sinun koko sukusi on järkiään kapinoitsijasukua. Varkaita, ryöväreitä, murhamiehiä, laiskottelijoita ja kuhnureita ovat sinun vanhempasi ja vanhempain vanhemmat olleet, mutta suurin lurjus olet sinä itse! — — — Jopa on uusi nahka ehtinyt selkääsi kasvaa. Kylläpä me sen kohta taas pois kuorimme! — — — Ja kenenkä puolesta tuollainen kuotta alkaa tehdä vastarintaa? Kulbin Kain puolesta, tuon vetelehtijän, tuon nurkantakaisen puolesta, jota oikea ihminen ei tahdo sylkeäkään." — — —