"En!"
"Sitten päättäisittekin toisin."
"Mutta oletteko te, herra paroni, olleet Venäjällä?"
"En ole. Mutta ne olot tunnen kirjallisuudesta."
"Jos meidän talonpojat ovat köyhiä", virkkoi vanha paroni syödessään, jolloin hänen pitkät viiksensä vilkkaasti liikkuivat ylös ja alas, "niin se kaikki tulee heidän laiskuudestaan, huolimattomuudestaan ja velttoudestaan. Viimeksimainittu on laiskuuden rinnalla virolaisen päävikoja."
Ymmärtäväisesti ja tyynesti lausui kouluneiti:
"Siitä ollaan eri mieltä, herra paroni. Olen lukenut, että virolaisilla on arvokkaita kansanlauluja, muiden muassa suuri kertomarunoelma, joka hyvin vetää vertoja pohjoismaisille, kuuluisaksi tulleille kansanepoksille. Siitä käy selväksi, että Viron kansa on lahjakasta taikka ainakin on ollut. Olenko erehtynyt, herra paroni?"
"Talonpoikaimme lauluista en minä todellakaan tiedä mitään!" nauroi vanha paroni. "Arvaan, että ne enimmästi ovat kylän räätälien ja vanhain ämmäin tekemiä."
Tuota pilantekoa nauroivat paronitar ja kaikki lapset.
"Mutta heidän lauluhenkensä ei tee heitä vähintäkään virkummiksi eikä viisaammiksi", lisäsi vanha paroni. "Näettehän jo heidän ulkomuodostaan, minkä hengen lapsia ovat."