Juliette Marchand aikoi jotakin vastata, vaan paroni käänsi puheen toisiin asioihin. Näytti, kuin olisi hän katunut, että hän naisten kanssa, etenkin palveluksessa olevan naisen kanssa sellaisista asioista rupesi puhumaan. Ja että paronitar niin innokkaasti kävi kiinni uuteen puheenaineeseen, osotti, että hänkin oli tuota väittelyä pitänyt sopimattomana. Muuten oli nyt valittu sellainen puheenaine, ettei opettajaneidin sopinut siihen ottaa osaa.
Kohta sen jälkeen noustiin pöydästä, ja kun neiti Marchand kysymykseensä, vieläkö häntä siellä tarvittiin, sai kieltävän vastauksen, erosi hän herra Lustigin kanssa seurasta.
Tuskin olivat molemmat lähteneet huoneesta, kun Raimund astui Herbertin eteen, asetti kädet vasten rintaa ja varmana kuin ainakin asiantuntija kysyi:
"Enkö ollut oikeassa sanoessani, että hän on kaunis?"
"Olit, poikaseni!" vastasi Herbert yhtä varmasti.
"Eivätkös hänen hiuksensa ole valkean valolla siniset?"
"Sinulla on tarkka silmä, Raimund!"
"Hän siis sinua miellytti?"
"Miellytti? Sitä en vielä tiedä", vastasi Herbert ajatuksissaan ikäänkuin kauvas eteensä katsoen.
Hän pani kädet pojan olkapäälle ja käveli hänen kanssaan verkalleen toiseen huoneeseen.