Mutta keskiviikko iltana hän itse alkoi siitä puhua äidille. Hän kysyi, tulisiko Prits viinoineen todellakin huomen iltana. Viiu hyvin vilkkaasti vakuutti niin olevan.
"Kuule, äiti", lausui Miina ihmeen rauhallisen näköisenä: "jos sinä olisit tytär ja sinulle tulisi kosija, josta et huolisi — mitä sinä silloin tekisit?"
"Etkö sinä sitten Pritsistä ensinkään huoli?"
"Senhän sinä kyllä tiedät! Mutta vastaa minun kysymykseeni!"
"Mitä minä tekisin? Minä ajattelisin perinpohjin asiaa ja sanoisin: Prits on mies niinkuin joku toinen, elatusta hänellä on ja paremmin kuin monella muulla, vanhemmat tahtovat minut hänelle antaa, jos en hänelle mene, vihastutan monta ihmistä ja omat vanhempanikin — otan hänet siis paremman puutteessa. — — — Kas niin, lapseni, niin minä tekisin." — — —
"Ja jos sinulla olisi toinen sulhanen, jota et tahtoisi jättää — et millään ehdolla?" virkkoi Miina.
"Onko sinulla sitten toinen?"
"Minä sanoin — jos sinulla olisi?"
"Noh, niin ajattelisin taas, ja jos näkisin, että toinen on kyllä hyvä mies, mutta ei voisi minua ottaa, ja kun vanhemmatkin ovat häntä vastaan — niin — niin ottaisin kuitenkin ensimmäisen!"
"Oikeinko totta, äiti?"