"Kuinkas muuten."
Miina loi nyt äitiinsä pitkän, pitkän katseen. Se oli hukkuvan katse, jolta viimeinenkin pelastuksen toivo oli kadonnut. — — — Mutta sitten välkähti Miinan syvissä tummissa silmissä säde, hän puristi hampaansa yhteen, asetti kädet puuskaan ja — purskahti viimein nauruun. — — —
Mitä hän nauroi, sitä jäi äiti miettimään. — —
Tuo merkillinen ilta oli käsissä. Isäntä ja emäntä olivat aikaiseen lopettaneet työnsä ja istuivat erinomaisen juhlallisina lämmitetyssä ja puhdistetussa tuvassa. Miina oli mennyt aittaan pukeutumaan parempiin vaatteisiin. Ulkona oli lämmin ja kirkas ilma; kuu paistoi, tähdet loistivat, syvä hiljaisuus vallitsi kylässä; kaukaa kuului vain koiran haukunta. Ja tuvassa rätisi palava päre, sirkka lauloi — täälläkin oli niin hiljaista, niin juhlallista, niin hauskaa. — — —
Miina tuli aitasta tupaan, parempi puku yllään, punainen seppele päässä, ja meni pimeään kamariin, josta hän näytti jotakin etsivän. Jonkun hetken perästä tuli hän sieltä pois ja sanoi menevänsä aittaan. Äiti ja isä keskustelivat toistensa kanssa, eivätkä näyttäneet kiinnittävän erinomaista huomiota tyttöön.
Samassa alkoi Murri haukkua suurella rähinällä, ja hevosella ajettiin pihaan. Poika juoksi tuvasta ulos, palvelustyttö perässä. Päivätyöläinen vaimoineen lopettivat kiireesti illallisensa ja viimeksimainittu puhdisti nopeasti pöydän.
Sulhasia tuli!
Iloisesti tervehtien astui liinatukkainen kupias matalasta ovesta sisään; sitten tuli aittamies, jota hän oli pyytänyt puhemiehekseen. Viimeksimainittu oli lyhyt, kasvoiltaan punottava mies, joka vasemmalla silmällä katseli kieroon ja joka yski hiljaa yhtä mittaa niinkuin joku, joka aikoo ruveta puhumaan.
Kättä antaen tervehdittiin talon väkeä, ruvettiin istumaan ja pistettiin piippuun sulhasen tupakkakukkarosta ja alettiin hiukan jäykästi keskustella, harmaan väkevän savun noustessa kolmesta suusta karstaisia orsia kohti. Emäntä istui rauhattomana jonkun hetken miehensä rinnalla penkillä, alkoi sitten luomaan odottavia katseita ovelle, ja kun ei se auvennut, nousi hän ja lähti ulos. Palvelustyttö ja poika olivat tulleet tupaan takaisin. Viimeinen oli pitänyt huolta sulhasmiehen hevosesta.
Emäntä läksi ja viipyi kauvan.