"Joudu, Viiu, juokse Uudentuvan mökkiin — katso, eikö hän ole siellä!
Pistäy sitä ennen Anipaju-Liisun ja Toomu-Tönun Jaakon luona —
siellähän tyttö aina käy. — — — Minä koitan sillä aikaa rauhottaa
Pritsiä ja puhemiestä."
He astuivat molemmat tupaan takaisin. Kun Mihkel jälleen istui vieraiden luo, kutsui emäntä pojan ja tytön ulos. He viipyivät kaikki kolme pitkän aikaa poissa. Suurella vaivalla koitti Huntaugun isäntä salata hajamielisyyttään ja keksiä puheenaihetta, mutta pian Prits ja puhemies huomasivat, että jotakin oli tapahtunut ja katselivat tutkivasti ympärilleen.
"Missä Miina on?" kysyi vihdoin kupias suoraan.
"Kyllä hän kohta tulee!"
"Eikö hän nytkään ole kotona?"
"Oli hän tässä vast'ikään. Juuri ennen teidän tuloanne kävi tuvassa."
"Ja nyt?"
"Voi olla, että hän pistäytyi jonkun naapurin luona."
Odotettiin vielä. Odotettiin puoli — odotettiin lähes tunti. Silloin ilmestyi emäntä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin vaha. Mihklin kysyvään silmäykseen vastasi hän pudistaen äänetönnä päätään. Ja sitten tulivat tyttö ja poika. — — — Eivät kumpikaan olleet Miinaa löytäneet kylästä. Ei missään oltu häntä tänä iltana nähty. — — —
Tuskastuttava tunne ahdisti tuvassaolijoita. Sitten nousi Kubja-Prits ylös istuimeltaan.