Monet pienet tapaukset, joille Juliette viattomuudessaan ei antanut suurta merkitystä, vaikuttivat ennen pitkää, että paronitar aivan erityisellä tavalla hänelle osotti sääty-ylpeyttään ja rajoitti hänen vaikutustaan opettajana.
Kuno ja Ada olivat eräänä päivänä opettajastaan kaivanneet äidilleen. He kävelivät neiti Marchandin kanssa puutarhassa. Siellä oli vanha Lauri puutarhuri tehnyt työtä. Kun he olivat lähestyneet häntä, oli ukko ottanut lakin päästään kuin ainakin ja Kunon häntä puhutellessa seisonut koko ajan lakittomin päin. Sitä oli neiti Marchand nähtävästi ihmetellyt ja antanut puutarhurille merkin, että tämän piti panna lakki päähänsä. Ja kun ukko ei varmaankaan ollut viittausta ymmärtänyt eikä sitä tehnyt — oli neiti Marchand mennyt ja pannut miehelle lakin päähän, jolloin hän käsillään kasvoillaan ja ranskan kielen avulla oli koittanut selittää, ettei hänen tarvinnat heidän edessään seisoa paljain päin — tervehtäessä oli lakin nostaminen ollut riittävä. — — —
Tuota kaipaamista kuullessaan alkoivat paronittaren silmät hehkua.
Heti käski hän kutsua neiti Marchandin luokseen. Kiivain sanoin vaati hän selitystä tapauksesta. Oliko hänestä oikein käskeä puutarhurin pitämään lakkia päässään paronin lasten edessä.
Neiti Marchand oli kuin pilvistä pudonnut. "Oli", hän sanoi, "ei ainoastaan lasten, vaan minunkin edessäni."
"Minkätähden?"
"Ensiksi sentähden, ettei vanhan, harmaapäisen miehen tarvitse minun ja lasten edessä seisoa paljaspäisenä ja toiseksi sentähden, että oli kylmä, tuulinen ilma."
"Mutta tuo mies on talonpoika — hänen pitää seisoa lasten edessä paljain päin, minun lasteni edessä!" huudahti armollinen rouva.
"Sitä minä en tiennyt, paronitar", vastasi Juliette rauhallisena. "Minä luulin, että minun piti opettaa lapsille vanhuuden kunnioitusta; se tietääkseni kuuluu kristilliseen siveysoppiin."
"Kristilliseen siveysoppiin kuuluu vain se, että alempain ylempiä, orjain isäntiä pitää pelätä ja kunnioittaa, ei päinvastoin! Pyydän teidän ottamaan huomioon tämän. Teidän valtanne ei ulotu niin laajalle, että te tässä talossa voisitte antaa uusia määräyksiä, varsinkin sellaisia, jotka voivat heikontaa palvelijain kunniantuntoa isäntäväkeään kohtaan. Jättäkää se paronin ja minun asiakseni."