Kun vanha herra oli jälleen toipunut hämmästyksestään, kysyi hän lyhyesti ja jyrkästi, tervehtämättä.
"Missä tyttäreni on?"
Andrei Petrowitsch kääntyi välioven puoleen, joka vei toiseen huoneeseen, ja huusi:
"Stella, tule tänne, isäsi tahtoo tavata sinua!"
Riesemannin tytär ilmestyi heti ovelle, astui muutamia askeleita isänsä luo, mutta pysähtyi sitten, nähdessään hänen punottavat kasvonsa ja säkenöivät silmänsä.
"Vai niin, elättekö siis yhdessä!" huudahti Riesemann, ja hänen äänensä jyrisi alkavan ukkosen tavoin.
"Niin, elämme yhdessä!" vastasi Andrei Petrowitsch.
"Miksi."
"Se on huokeampaa ja olemme toisillemme seuraksi."
Venäläisen suuri rauhallisuus, jota Riesemann piti hävyttömyytenä, riisti häneltä lopunkin maltistaan.