"Vai niin! Eikö hän ole seurannut teitä tänne, enkö löydä teitä nyt yhdessä elämästä?!"
"Tyttärenne tuli Pietariin lukemaan lääkäriksi, ja koska rakastamme toisiamme ja meillä on vähä rahaa, asumme samassa asunnossa. Hänen kunniansa on koskematon sillä ei hän enkä minä — kumpikaan ole tehnyt mitään pahaa."
"Niin ajattelevat hukkaan joutuneet ihmiset!"
"Niiden joukkoon ette voi meitä lukea, sillä elämme nuhteettomasti… Mutta kuinka pitäisi minun teidän mielestänne pelastaa tyttärenne kunnia?"
"Teidän pitää tehdä hänet puolisoksenne!"
"Hän on jo puolisoni!"
"Vanhempiensa luvatta, vihkimisettäkö?"
"Niin, sillä rakastamme toisiamme."
Stellan isä katsoi Kurbatowia, ikäänkuin epäilisi hän hänen tervettä järkeään, tahi ainakin, tarkoittiko hän sitä, mitä puhui. Ja sitten katsoi hän tytärtään, ikäänkuin odottaen, että hän punastuisi häpeästä.
Mutta Riesemannin tytär ei punastunut, hän seisoi suorana isänsä edessä, ja hänen silmänsä loistivat.