Näin puhui neiti Stella erittäinkin Oswald Göblerille ja Henrik Bergmannille, kun he hänelle olivat lausuneet huonosti valituin sanoin ajatuksensa venäläisestä ylioppilaasta.
Ja Oswald Göbler ja Henrik Bergmann katsoivat toisiaan silmiin ja kysyivät toisiltaan, miten neiti Stella oli saanut niin hyvän käsityksen Andrei Petrowitschistä ja niin huonon käsityksen heistä molemmista ja olivat yksimieliset siitä, että se on Andrei Kurbatowin, saman epäilyttävän ihmisen syy, josta he olivat saaneet niin huonon käsityksen…
Vaan Andrei Petrowitsch Kurbatow työskenteli tehtaassa — herra Riesemannin tehtaassa, päivä päivältä edelleen, eikä häntä tullut kukaan kieltämään, niin sopimatonta ja kartettavaa kun se Riesemannien tuttavien mielestä olikin.
VI
Stella Riesemannin seurustelu Andrei Kurbatowin kanssa tuli joka viikko yhä vilkkaammaksi, he lähentyvät toisiaan päivä päivältä. Andrei Petrowitsch oli saanut itselleen uuden oppilaan, Stella Riesemann toverin ja ystävän. Ja miten tämä uusi oppilas oppikaan, miten hän edistyikään! Ja miten hänen toverinsa ja ystävänsä huolehtikaan hänen oppimisestaan ja edistymisestään, miten hän koettikaan herättää hänen mielessään ja povessaan aina uusia pyrkimyksiä, johtaa häntä entisestä ajatuspiiristään uusiin, vapaampiin!
Heidän ystävyytensä ja seurustelunsa ei jäänyt talossa ja sen tuttavapiirissä huomaamatta, ei, vaan se huomattiin kasvavalla epäilyksellä, tuskalla, kateudella, lopuksi murheella ja pelolla. Mutta kun Stellalla oli kylliksi luonteenlujuutta ja tarmoa pitämään huolta vapaudestaan ja kun äidin heikot moitteet ja toruilemiset samoin kuin sulhasen pienet varoitukset ja Ritan pilkka eivät vaikuttaneet häneen, oltiin voimattomia estämään tätä suhdetta, jonka ainoastaan venäläisen ylioppilaan lähtö syksyllä voi lopettaa.
Stellan jokapäiväinen elintapa oli kokonaan muuttunut. Hän nousi aamulla aikaisemmin ylös, huolehti vähemmin pukeutumisestaan, näyttäytyi harvemmin kaupungissa kauppiasten luona, vähensi kylässä käyntejään, unohti pitemmäksi aikaa ratsuhevosensa ja rattaansa, kartti yhä enemmän ikäistensä nuorten neitojen seuraa ja oli melkein kokonaan poissa äidin työtunneilta. Kaiken tämän sijaan oli tullut harras Kurbatowin kirjojen tutkiminen ja alituinen vilkas ajatusten vaihto hänen kanssaan. Ainoastaan sulhasen osalle jäi Stellalle vielä ylimääräistä aikaa ja huvia, usein ehkä kylläkin vähemmin kuin ennen, niin että herra Göbler sai syytä olla pahoillaan hänen välinpitämättömyydestään. Tämä pahoitteleminen ei jäänyt morsiameen vaikuttamatta, ja Stella koetti näissä tilaisuuksissa korjata virheensä suuremmalla hellyydellä ja ylläpitää entistä suhdettaan sulhasensa ja itsensä välillä. Mutta hän ei voinut ajan pitkään salata sitä, että hänen olemuksensa ja henkinen elämänsä oli kahtia jaettu, että hänessä vallitsi uusia voimia ja ajatuksia, ja teki ennen pitkää jälleen samoja virheitä, antoi yhä uudelleen syytä pahoitteluun.
Stella uskoi varmasti, että häntä yhdistävät Andrei Petrowitschiin ainoastaan henkiset siteet, että heidän lähentymisensä oli tapahtunut ainoastaan aatteellisella pohjalla ja että heidän välilleen syntynyt, aikojen kuluessa kasvanut ja kehittynyt suhde oli yksinomaan ulkonaista, aatteellista laatua. Se usko antoi neidolle voimaa, pitää suhdettaan Kurbatowiin oikeana ja luonnollisena ja rohkeasti puolustautua niitä vastaan jotka olivat huomaavinaan siinä jotakin muuta. Siitä johtuva voima, rohkeus ja itsetietoisuus veivät neidon etäämmälle, kun hän olisi voinut aavistaakaan. Ne tekivät hänestä uuden ihmisen. Ne herättivät hänessä pyrkimyksiä ja toiveita, joille hän olisi aikaisemmin päätään pudistaen nauranut. Ne kasvattivat hänestä kumouksellisen itseään ja yhteiskuntaa kohtaan. Andrei Petrowitschin opetukset, hänen esimerkkinsä ja personallinen vaikutuksensa olisivat kyllä ilman sitäkin vaikuttaneet Stellaan, mutta neito ei olisi löytänyt suurille, ratkaiseville päätöksilleen tarpeellista siveellistä voimaa. Hän olisi tuntenut epäilystä itseään kohtaan, ja ajatus, että häntä johtavat vieraat aatteet, olisi häntä masentanut, saattanut hänet horjumaan päätöksissään.
Tästä siis seurasi, että Stella kääntyi eräänä päivänä henkisen ystävänsä puoleen lausuen sanoja, joista tämä suuresti hämmästyi. Ei siksi, että ne ajatukset, mitä Andrei Petrowitsch kuuli Stellan suusta, olisivat olleet hänelle vieraita — nehän olivat vaan heidän henkisen yhdessä olonsa, neidon henkisen edistyksen tulos — vaan niiden käytännöllisten tulosten tähden, joita hän huomasi näissä ajatuksissa, ajatuksien kehittyessä teoksi hänen mielessään. Kurbatow kummasteli neidon päätteliästä rohkeutta, hänen selvää johdonmukaisuuttaan.
"Andrei Petrowitsch, tahtoisin tulla ihmiseksi", alkoi Stella Riesemann. "Häpeän elää tällä tavoin edelleen. En tahtoisi olla toimeton, elää toisten kustannuksella…! Auttakaa minua hyvällä neuvolla, Andrei Petrowitsch!"