"Olen varma siitä!"
"Ja oletteko varma siitäkin, ettei päätöksenne ole syntynyt ohimenevästä innostuksesta, keinotekoisesti syntyneestä kiihkosta, vaan kypsästä harkitusta halusta oppia tuntemaan totuutta, todellisesta työhalusta ja rakkaudesta työhön? Ja oletteko lisäksi täysin vakuutetut siitä, että työkykynne ja kestävyytenne riittää vaikeampaan käytännölliseen toimeen, ettette jonkun ajan kuluttua menetä haluanne, että innostuksenne ei vähene, ettette ole tyytymätön ettekä rupea katuen ajattelemaan kaikkea sitä, mitä olette kärsineet ja uhranneet saavuttaaksenne tarkoitusperän, mikä ei vastaakaan toiveitanne, ei tarjoa teille rauhaa, mitä etsitte, koska se vaatii teiltä enemmän, kuin mitä voitte antaa."
"Andrei Petrowitsch, luulen voivani olla varma siitä!"
"Siis eteenpäin, Stella Martinowna, rohkeasti eteenpäin! Luotan teidän voimiinne, luotan voittoonne ja toivotan teille onnea!"
Ja Andrei Petrowitschin ympäriltä ikäänkuin putosi peite maahan, hänen varovainen kylmyytensä katosi hänen silmissään loisti innostuksen tuli, hänen äänessään väreili riemu, ylpeys — voiton varmuus. Hän tarttui karkealla työläisen kädellään neidon hienoon, valkeaan käteen, puristi sitä, ja tähän kädenpuristukseen sisältyivät kaikki hänen ystävyytensä ja toverilliset tunteensa, koko hänen veljellinen luottamuksensa…
"Andrei Petrowitsch, ettekö odottaneet minulta mitään sellaista?" kysyi Stella Riesemann, nostaen hehkuvat kasvonsa, loistavat silmänsä hänen puoleensa.
"Kyllä, odotin sitä", vastasi Kurbatow, "mutta en niin äkillistä enkä niin perinpohjaista. Näinhän nopean edistyksenne, ihmettelin käsitysvoimaanne ja kykyänne, mutta en pitänyt rohkeuttanne, tahdonlujuuttanne niin suurena, kun se nyt on näyttäytynyt olevan."
"Siitä olen suureksi osaksi teille kiitollisuuden velassa! Tiedättekö, mikä minut herätti, mikä lujensi tahtoani, karkaisi voimiani, kasvatti rohkeuttani?… Se, että te rupesitte työmieheksi Andrei Petrowitsch."
"Niinkö? Mutta sehän ei vaatinut minkäänlaista rohkeutta eikä tarmoa!"
"Sitä enemmän itseuhrautuvaisuutta, aatteellista innostusta, ennen kaikkea rakkautta. Teidän rakkautenne, Andrei Petrowitsch, tämä persoonallisuuden ja itsekkyyden voittava rakkaus ihmisiin ja elämään kypsytti minut niin nopeasti, antoi minulle sisäistä voimaa, josta ajatus ratkaisevaan päätökseen kehittyi."