"Siis lähden minäkin teidän kanssanne jalan", huomautti Andrei Kurbatow rauhallisesti.
Rita neiti rypisti otsaansa, kääntyi Heinrich Bergmannin puoleen kohottaen harmistuneena olkapäitään, pudisti päätään ja astui pari askelta eteenpäin, ikäänkuin tahtoen eroittautua seurasta. Heinrich Bergmann seurasi jäljessä, nähtävästi tämän tunteisiin yhtyen. Oswald Göbler katseli kysyvästi kauniilla silmillään morsiantaan ja sitten toisia neitosia ja heidän seuralaistaan, herra Johan Mühlbachia, vaan Stella Riesemann vastasi nopeasti ja kuulematta toisten mieltä:
"Hyvä, herra Kurbatow, tulkaa kanssamme! Jüri, vie opettajan matka-arkku vankkureihin ja aja kotiin; opettaja lähtee jalan."
Ei ollut ihme, että Rita Riesemann läksi Heinrich Bergmannin kanssa seurueen edelle ja koetti pysytellä siitä niin monen kymmenen askeleen päässä kuin mahdollista. Heidän jälkeensä kiiruhtivat toiset, niin että ainoastaan neiti Stella, Göbler ja Eberhard, — viimeksimainittu Stellan salaisesta käskystä — jäivät Andrei Petrowitschin luo. Toisinaan sattui niinkin hullusti, että Stella ja Kurbatow jäivät kahden, kun Göbler kävi usein John Mühlbachilta tulta paperossiinsa ottamassa ja joutui siten tämän kanssa keskusteluun, ja kun Eberhard sellaisina hetkinä, jolloin Stella oli venäläisen kanssa vilkkaammassa keskustelussa, käytti tilaisuutta kauemmaksi poistuakseen.
Neiti Stellan ystävyys vierasta kohtaan ei kummastuttanut ketään. Se oli yksi hänen "päähänpistojaan", joita Riesemannin tuttavapiirissä tiedettiin Stellalla usein olevan. Päähänpistoja, itsepäisyyttä, vieläpä usein itsekkäisyyttäkin. Tämä näkyi joskus ajatuksissa, mielipiteissä ja teoissa, joille usein naurettiin tahi suuttuneena päätä pudistettiin, erittäinkin vanhemman naisväen keskuudessa. Stellasta oli näet usein hupaista väittää sitä valeeksi, mitä toiset pitivät totena ja kiittää sitä, mitä toiset tuomitsivat. Hänen sanottiin potevan vastaansanomistautia, ja kun hän oli hyvä väittelijä, ei tahdottu joutua hänen kanssaan väittelyyn, vaan pidettiin parempana tulla hänen kanssaan ilman sellaista toimeen. Niin teki erittäinkin Oswald Göbler, jonka periaatteena oli, sulhasena, empimättä suostua kaikkiin morsiamensa toivomuksiin, — ja useat muut nuoret miehet. Kaikki antoivat neiti Stellalle anteeksi, että hän oli häilyväinen ja itsepäinen.
Mitä Eberhardiin tulee, ei häntä miellyttänyt ollenkaan uusi kiduttajansa, jollaisena hän piti jokaista opettajaa. Hän piti tätä rumana ja liiaksi typeränä ja inhosi häntä siksi, sekä vihasi häntä itsetietoisen, julkean käytöksensä tähden, joka muun muassa ilmeni siinä, että Andrei Petrowitsch oli hänelle, tehtailija Riesemannin ainoalle pojalle, heti ensimäisessä lauseessaan sanonut "sinä." Eikä tämä edes ollut oikea opettaja, vaan ainoastaan tilapäinen kotiopettaja kesäloman aikana. Että Andrei Petrowitsch oli antanut hänelle luvan sinutella itseään, oli pojan mielestä naurettavaa. Eberhard Riesemann vihasi ja inhosi Andrei Petrowitschia ja vaivasi matkalla pientä ja typerähköä päätänsä kysymyksellä, miten hän voisi jo heti näyttää vihamiehelleen hampaitaan. Hän alkoikin aivan pian:
"Te matkustitte kolmannessa luokassa, herra Kurbatow, vaikka isä antoi Teille matkarahan toista luokkaa varten", pisteli Eberhard Riesemann kiusaajaansa sellaisella hetkellä, jolloin suurin osa seurueesta sattui olemaan niin lähellä, että se voi kuulla jokaisen sanan.
Seurasi äänettömyys. Stella katseli suurin, pelokkain silmin poikaa, löytämättä sopivia sanoja, joilla voisi hänen sanojensa vaikutusta heikentää. Toiset kokoontuivat, nauruaan pidätellen, yhteen ryhmään. Oli ikävää, että Rita oli mennyt Henrik Bergmannin kanssa liian kauaksi edelle; hän olisi aivan varmaan nauranut veljensä viisaudelle sydämensä pohjasta, ainakin ensi hetkenä, sillä seuraavana vastasi jo Andrei Petrowitsch:
"Matkustin kolmannessa luokassa, koska tahdoin saada puhella matkan kestäessä; rahalla, joka jäi isältäsi saamastani summasta yli, ostin sinulle, Eberhard, hyvän kirjan lahjaksi. Pidätkö kirjoista, ystäväni?"
Ei, " ystävä " vihasi kirjoja, mutta kun hän tunsi olevansa masennettu, hän koetti nyt peittää neuvottomuutensa teeskentelyllä ja vastasi siis, että hän pitää kirjoista.