"Miksi?"
"Tahdotko siis minut maailman edessä…"
"Maailman edessä… Se asiahan koskee etupäässä meitä, ei maailmaa!"
Herra Göbler painoi alahuulensa hammastensa väliin. Hän huomasi morsiamen silmissä jotakin, josta hän aavisti, että hän oli erehtynyt morsiamensa suhteen ja äkkiä hän muutti menettelytapaa.
"Se on mahdotonta, sillä rakastan sinua, rakastan enemmän kuin mitään muuta…"
Ja herra Göbler kokosi ääneensä ja katseeseensa koko rakkautensa, eikä sitä ollutkaan sanan tavallisessa merkityksessä ollenkaan vähän. Herra Göbler voi vannoa, ja sen voi jokainen epäilyksettä uskoa, että hän rakasti morsiantaan, luonnollisesti niin suuresti kun se oli hänelle ja hänen kyvyilleen mahdollista. Hänhän ei voinut mitään sille, että häneltä vaadittiin enemmän, kun sivistyneeltä ihmiseltä on sopivaa vaatia…
Stella Riesemann astui jälleen hänen eteensä, asetti kätensä jälleen hänen olalleen ja katseli häntä sinisillä, nyt niin vastenmielisen pisteliäillä silmillään suoraan silmiin.
"Sanot rakastavasi minua, Oswald?"
"Sinä tiedät sen!"
"Rakastat minua yli kaiken maailmassa, enemmän kuin mitään muuta?"