Eteisessä tuli herra Kurbatow täydessä matkapuvussa neiti Riesemannia vastaan.
"Lähdet sanomaan jäähyväisiä Andrei?"
"Niin."
"Ei tarvita! Isä on jo lähtenyt, ja äidin sijassa tulen minä sanomaan sinulle jäähyväiset."
Stella tarttui Andreita käsivarteen ja käveli hänen kanssaan talosta ulos — syrjässä veräjän luona odottavien vankkurien luo.
Rouva Riesemann ja Rita seisoivat ristissä käsin avoimen ikkunan ääressä, eivätkä voineet mitään tehdä! Toisista ikkunoista ja portailta katsoivat nauravat palvelijat, eivätkä tahtoneet mitään tehdä…
Ja nyt vielä ilmaantui Eberhardkin jostakin nurkkauksen takaa silmät itkusta punaisina, kiersi kätensä poistuvan toverin ja ystävän kaulaan, suuteli häntä ja antoi itseään suudella. Hänen kasvoistaan näkyi, että hän oli jo aikaisemmin maistanut jäähyväishetken katkeruutta, hänhän oli ollut koko ajan isän lähdöstä saakka Kurbatowin huoneessa.
Kun Andrei Petrowitsch jo istui vankkureissa, puristi neiti Stella vielä kerran hänen kättään, ja kamarineito luuli kuulleensa, että hän samalla huusi "näkemiin asti." Neiti ja nuori herra — molemmat liehuttivat lähtijälle nenäliinojaan. Makuuhuoneen ikkunassa seisoivat rouva ja Rita-neiti ristissä käsin eivätkä voineet tehdä mitään.
Mutta isäkään ei voinut tehdä mitään, kun hän tuli iltapäivällä kotiin ja kuuli asian. Hän kutsui tyttärensä kyllä luokseen, mutta sai häneltä sellaisen vastauksen, että hän vastauksen asemasta jätti puheet kesken ja etsi keppiä. Hän etsikin keppiä, mutta ei ottanut sitä käsiinsä, siihen ei hänellä ollut rohkeutta. Hänen mieleensä johtui parhaaseen aikaan, mitä toiset tulisivat sanomaan, kun kuulisivat, että tehtailija Riesemann oli antanut täysikasvuiselle tyttärelleen keppiä.
Ja sitten pelkäsi hän, että tytär ottaisi liiaksi suuttuneena sulhasensa vastaan, kun hän tulee illalla kuulemaan hänen anteeksipyyntöään. Kepin käyttämiseen oli vielä tilaisuutta. Paras tilaisuus oli esimerkiksi silloin, kun tytär jättää sulhaseltaan anteeksi pyytämättä. Herra Riesemann ei jättänyt tyttärelle muistuttamatta entistä uhkaustaan.