"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa käynyt! Kyllähän arvasin, että ovat ne täällä viittauksia saaneet; muuten ei vaan pottuja olisi tullut. —
"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyvään, joka on aivan lähellä, vaan luulee, että kaikki on parempaa suurissa kylissä ja kaupungeissa kuin syrjäisessä kotipiirissä. Mutta senpä vakuutan, että pääkaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole syönyt maukkaampaa ruokaa, kuin nyt täällä. Kas tätä vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eivätpä Helsingin kokit osaisi hetikään näin maukasta laittaa", ja pastori oli oikein tyytyväinen syödessään rasvaista linnunpaistia ja hyviä hau'ikaspottuja.
"Kyllähän tässä toimeen tullaan", arveli lukkari, pistäen poskeensa potun toisensa perästä, ja siihen väliin aina rasvassa hyvin lioitettua linnunpaistia. "Hätäkös tässä olisi ollessa! Varmaankin on tässä meillä yhtä hyvä kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatain ääressä."
"Niin, niin. Kyllähän näkyy, ett'eivät muorit vaivojaan säästä. Ja Jumalan kiitos, että täällä eletään näin hyväntahtoisen kansan keskuudessa!"
"Ei ole monellakaan hätää tähän aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pitäen kahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuin suinkin. "Järvi antaa kaloja, metsä lintuja, lehmät maitoa, sillä elukat tulevat vielä hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jo korjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyviä, kellareissa ja kuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaperäisessä maassa. Mutta annappa kun tulee pitkä kevät ja eläinten rehu loppuu, silloinpa ei lehmät enää lypsä. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei auta muu kuin turvautua männyn kuoreen ja syödä petäjää suolattuin muikkujen kanssa."
"Niin, niin. Kyllähän se Jumala väliin kärsimyksiäkin lähettää — — —"
"Vaan tyytyväisiä sitä silti ollaan, vuotetaan vaan kesän tuloa, joka monenkin puutteen poistaa."
"Mutta — tuota — entäs tämä riisiryynipuuro! Tätäkinkö sitä vielä pitäisi syödä. Alkaapahan tähän kohta kyllästyä, kun sitä melkein joka kinkeripaikassa laitetaan."
"Laitetaanhan sitä, että edes jotakaan 'herrasruokaa' olisi tarjona. Eivätpä ole vielä muuta keksineet sen sijalle" — ja lukkari söi taas aika tyynenä yhtä suurella ruokahalulla riisryynipuuroakin.
Mutta kun vihdoin molemmat olivat syöneet vatsansa täydeltä, nousivat he pöydän äärestä, iloisen tyytyväisinä. Pastori täytti pitkävartisen punanauhaisen piippunsa vaakunalla koreasti helmilöitystä vaatekukkarosta, sytytti piippunsa ja käveli sitten vähän aikaa edestakaisin lattiaa pitkin sekä veteli hyviä savuja. Lukkari kopisti pienen piippunsa uunin laitaa vasten, täytti sen hakatuilla Venäjän lehdillä kuluneesta nahkakukkarosta ja istui tuolille tupakoimaan.