Jopa ilmausivat taas emäntä ja piiat ruokia korjaamaan ja niille tietysti lausuttiin kiitokset.
"Lienevätkö nuo maistuneetkaan tämän talon laitokset?" arveli emäntä, nähtyään että pastorin puurokupista oli kovin vähän kulunut.
"Kyllä — kyllä kelpasi syödä ja hyvää olikin", todisti pastori.
"Eipä ollut muussa moittimista kuin että liiaksi tuli syödyksi, kun kaikki ruoka maistui niin kovin hyvältä", arveli lukkari.
Emäntä piikoineen kaikki ruu'at pöydältä pois korjattuaan poistui huoneesta kohta taas palatakseen ja heti oven ra'otettuaan kurkisteli sisään monta uteliasta katsojaa, jotka halusivat nähdä pastoria ja lukkaria. Samassa tuli sisälle taas Lehtolainen ja veti oven kiinni jälkeensä, jott'ei muitakin tunkeutuisi huoneeseen. Hän tuli kuulemaan, olisiko pastorilla kenties jotain sanottavaa.
"Mitenkä sitä rupeaa kansaa karttumaan?" kysyi pastori.
"Näkyyhän tuota ilmaantuvan siksikin", vastasi Lehtolainen. "On jo väkeä hyväsesti nytkin ja aamulla sitä vielä kerkiää paljon lisää tulla."
"Eihän ne vaan mahtane ruveta rähinää pitämään?"
"Eipä luulisi. Siivoahan täällä on kansa yleensä, eikä viinaakaan nyt ole liikkeessä ainakaan suuremmassa määrässä. En minä ole sattunut vielä yhtään päihtynyttä näkemään."
"Hyvä se, jotta siis yörauhan saapi."