"Lukkari!" huudahti hän vielä vähän kovemmalla äänellä. Lukkari käännähti nyt ensin toiselle kylelleen, kohosi sitten istualleen vuoteellaan ja katsoa tuijotti kysyvin silmin pastoriin.
"Eiköhän olisi parasta panna jo avain suulle!" sanoi pastori.
Lukkari nousi, vetäsi housut jalkoihinsa, meni ovelle ja pani avaimen paikoilleen. Sitten otti hän sukkansa, laitteli niitä jalkoihinsa ja veti saappaat päälle. Istahti sitten tuolille, otti piippunsa ja alkoi tupakoida, vuottaessaan, että pastori pukeutuisi ja pesisi itsensä, jotta hänkin sitten vuorostaan saisi silmiään virutella ja naamansa puhdistaa.
Jopa tulivat piiat kahvensa kanssa ja toivottivat hyvää huomenta. Pastori pani kuppinsa jähtymään; mutta lukkari otti heti juodakseen, kaateli kupista va'ille ja särpi siitä sitten kahvea, joka olikin nyt mievompaa kuin eilen.
Siinäpä kului sitten aikaa hetkinen ja kun kahve oli juotu, tarjottiin vielä lisää. Pastorikin nousi, pukeutui ja peseytyi sitten kirkkaalla heteve'ellä, jota oli tuolille asetetussa kivikupissa. Ja sittenpä lukkarikin sai pestä itsensä.
Siinä kun olivat kumpikin valmistuneet, tuli Lehtolainen ja hänen muassaan kirkonmies, joka ei ollut vielä illalla kinkeritaloon ehtinyt, aamutervehdykselle.
He tervehtivät hyvin kohteliaasti ja kirkonmies tuli kättä antamaan ja pastori ja lukkari puolestaan hyväntahtoisesti heitä puhuttelivat ja kyselivät kuulumisia kirkonmieheltä, vaan eipä hän mitään erityisesti mainittavia tiennyt.
"Hyvä nyt taitaa ilma olla", arveli pastori.
"Onpa nyt laatuun käypä ilma", vastasi kirkonmies ja kävi pastorin kehoituksesta istumaan, "eipä ole nyt sateesta heti pelkoa."
"Tuleeko kirkonmies suoraan kotoaan?"