"Ka, sieltähän minä tulen. Eihän sieltä ole kuin kolmen neljänneksen matka, niin sitähän ei kovin kau'an astele."
"Onko väkeä tullut lisää eilisestä?" kysyi taas pastori, isänhän puoleen kääntyen.
"Näkyypä sitä karttuneen", vastasi Lehtolainen. "Illalla myöhäsellä tuli vielä useita ja nyt aamusella on yhä enemmän tullut."
"Tähän aikaan", lisäsi kirkonmies, "ovat ihmiset töiltään päässeet tulemaan, nyt kun on vähän joutilaampi aika, kun on päästy leikkuu- ja peltotöistä. Onpa tullut kinkeriväkeä aivan piirin lai'alta ja tuolta ylikylän rajalta asti."
"Mahtaneekohan olla paljon ripille aikovia?" kysyi pastori.
"Kuuluuhan noita olevan muutamia ukonrahjuksia ja jo vanhoiksi hyvin käyneitä muoreja sekä vaimonpuolia useitakin, jotka eivät kirkolle kyhäy."
Pastori silmäili lukkaria ja arveli: "Mitenkähän ne meillä viinit ja leivät mahtanevat piisata?"
"Eipä niitä liiaksi liene", arveli lukkari, "vaan eiköhän nuo kuitenkin vielä mahtane piisata!"
Einepöytää tulivat nyt piiat kattamaan. Sillä näkyi kohta hau'ikaspottuja, paistettua haukia, ahventa, siikaa kivikupissa, sulattua rasvaa puolillaan, näkyi siinä myös leikeltyä lihaa, juustoa, taimenta, siikaa sekä kapahaukia, ja viinapullo se seisoa törötti keskellä pöytää, pikari vieressä.
"Saisi ruveta ruu'alle", käskettiin.