He siirtyivät nyt likemmäksi, Antti edellä, Liisa jälessä.
"Tule, tule lukemaan!" sanoi pastori vielä Antille pitäen Uuden
Testamentin kädessään, "ja sinä, Liisa, mene tuonne lukkarin eteen!"
Niin he vihdoin tulivat aivan nokan alle ja saivat kumpikin alottaaksen heille viitotusta paikasta.
Siinä Antti katseli, katseli, oliko hänellä edessään kirja samaan "tyyliin" kuin kotona, katseli, jotta eihän siinä mahtanut vaan olla "Latinaa". Vaan nähtyään, että oli siinä hänelle tuttuja kirjaimia, ja yhdestä sanasta jo selvän saatuaan, alotti hän lukea hiljaisella äänellä:
"Niinä pee ää ii päi päivinä — —"
"Kovemmasti!" sanoi pastori.
Antti jatkoi, koettaen vähän koroittaa ääntänsä: "tee uu tu tuli Jii oo
Jo hoo aa ännä Johannes koo aa ässä kastaja ja ässä aa aa ärrä saar
saarnasi Jii uu Ju (Jumalan kai siinä mahtanee olla — ajatteli hän —)
Jumalan —"
"No, onko siinä nyt Jumalan? Katso tarkemmin!"
"Jo tee ee Jutean koo oo ärrä kor-korvessa."
"Eipä se mene oikein sujuvasti."