Siinä kun he lähtöä hankkivat, laitellen kirjoja ja muita kampsujaan kontteihin, tuli kirkonmies ja talonväki sekä monioita muitakin lähteviä tapaamaan ja heiltä jäähyväiset ottamaan.
"Hyvä tässä tulee matkailma", sanoi isäntä, akkunasta ulos silmäillen.
"Sekeessähän nyt ilma kyllä on", arveli emäntä, "vaan onpa täältä matka melkonen ylikinkeriin".
"Kuinkahan pitkälti sinne mahtanee tulla?" kysyi pastori.
"Onhan tästä taivalta", vastasi kirkonmies. "Lopulle yhdeksän neljännestä taitaa karttua."
"Ja pahoja maisemia", lisäsi isäntä.
"Tottapahan kuitenkin kulkemaan pääsee", arveli lukkari.
"Ka, mikäpähän niitä olisi kulkiessa!" vastasi isäntä. "Mutta on kuitenkin tottumattomalle vaikeata astella soita, jotka eivät ole kaikin paikoin porrastettukaan, ja missä ovat, niin ne portaat ovat pahanpäiväiset rämät, tuiki lahonneet ja kaitaiset."
"Onko venematkaa ollenkaan?" kysyi pastori.
"Ka olisihan sitä vähän", vastasi kirkonmies. "Polku kulkee Haukijärven sivu; vaan kun olisivat tähän päähän veneen toimittaneet, että sillä yli pääsisi, niin lyhenisihän se silloin vähän kävelymatka."