"Ka, ei ole enää penniäkään. Ettekö rupeaisi vielä ottamaan moniaan astian?"
"Eipä minulla käy laatuun, kun niitä ei enää tarvita; tulihan tuota jo äsken otetuksi enemmän kuin olisi tarvittukaan."
"Kun ei passanne, niin tottapahan jääpi vielä auki minun kohaltani se markka kahdeksankymmentä penniä. Ettekö rupeaisi odottamaan kesään asti, niin minä koettaisin siihen asti saada jäännöksen maksetuksi?"
"Eipä se käy laatuun odottaminen, kun kerran rästilista on valmis. Jonkun viikon päästä lähetän sen kuvernööriin, josta se sitten menee vallesmannille. Koettakaa sitä ennen maksaa! Eihän tuo niin iso summa ole."
"Älkää Jumalan nimeen panko hakemukseen sitä minun kohtaani, muuten minulle häviö tulee!"
"Voinettehan toki senvertaisen summan maksaa?"
"En minä voi. Semmoinen köyhyys on nyt meillä, ettei ole rahaa ollenkaan, eikä ole tulossakaan, ainakaan talven ajalla."
"Köyhyyttähän nykyään kaikki valittavat, ja jos minä rupean kaikkia valituksia korviini ottamaan, niin aivanhan minä jään palkattomaksi."
"Kyllä sitä nykyään on paljon köyhyyttä, ja taitavat jotkut syyttä suotta valittaa. Mutta kyllä minun varattomuuteni on ihan tosi asia, ja kohta tulee pahakin peli eteen, kun Kylmäläinen on ruvennut minua hätyyttämään. — Etteköhän rupea odottamaan kesään asti, jos Teillä ei sovi kokonaan helpottaa loppusummaa?"
"En minä voi odottaa, eikä oikein käy laatuun helpottaakaan, sitä kun kaikki nykyään pyytävät. Mutta saapihan sitä toki aina jonkun verran rahaa kokoon, kun vaan lienee tointa ollenkaan."