"Hyvä nyt on ilma."
"Onpa kerrassaan hyvä näin syyspuolen ilmaksi. No, eikö se käynyt vaikeaksi pastorille kävely?"
"Eipä niin siksikään, vaan lämmin siellä tuli. — Tuota, saisiko sitä juomista?"
Heti paikalla poistui emäntä, vaan tuli kohta takaisin ja toi raittiilla hetevedellä sekoitettua huitua juotavaksi, jota sekä pastori että lukkari halulla joivat.
"Eihän tuo kumma olekaan, että tuli lämmin", sanoi Lehtolainen ja istui nyt tuolille lähelle lukkaria. "Onhan tuota ollutkin matkaa melkoinen käveltävänä."
"Jopa hyvinkin. Eikö tuota lienekin lopulle yhdeksän neljännestä!" lisäsi emäntä.
"Niille paikoin kai sitä mahtanee olla. Kukapahan lie ne matkat niin tarkoin mitannut! Vaan hyviä maisemia."
"Eivätpä olleet pahojakaan", arveli lukkarikin.
Emäntä poistui taas asioilleen. Piika Mari aukasi oven ja sen kautta tuli nyt sisään Liisa kahviasettimen kanssa ja hänen jälissään myöskin Mari. Molemmat lyykistyivät he sievästi ja Liisa tarjoili nyt sekä pastorille että lukkarille höyryävissä, täysinäisissä kupeissa kuumaa, mustaa kahvea. Sillä välin tahtoi lukkari jatkaa puheainetta ja kyseli Lehtolaiselta: "No, eikö sitä tänne puoleen kuulunutkaan mitään uusia?"
"No, eipä — — — Niin, tuota, onhan täällä metsä liikkunut."