"Älä siitä ole milläsikään! Minä puratan maahan koko vanhan rakennuksen ja laitan sijaan uuden ja paremman. Sen ehdon täytän mielellänikin, jos vaan sinun saan. Mitä arvelet?"
"Niinpä sinua tarkaksikin sanotaan, että annat kaiken väkesi petäjänsekaista leipää vaan syödä, vaikka olisi varoja paremmastikin elää. Tokkopa antaisit minun selvää leipää nähdäkään?"
"Voi toki! Kaiken ikäsi saisit ihan sekoittamatonta leipää syödä, kun vaan sitä lienee mistä ottaa, etkä muutenkaan tarvitseisi huonolla ruu'alla olla. Saisit emäntänä aina ruu'aksi laittaa mitä vaan haluat. Enhän minä toki hentoisi antaa sinun huonoilla päivillä olla."
"Niinpä tuota useinkin kulet huonosti puettuna ja likaisenakin, kun et sinä pese itseäsi tuskin muulloin kuin saunassa käydessäsi, jotta mikäpä semmoisen kanssa rupeaisi iän kaiken olemaan!"
"Sekinkö vielä! Vaan minäpä lupaankin tästä lähtien paremmin puettuna kulkea ja pestä kasvoni joka Jumalan aamu niin puhtaiksi, että sinun kyllä ei niitä tarvitse vähääkään hävetä."
"No, onko sinulla vielä muita ehtoja, vai joko suostut Matille tulemaan?" kysyi puhemies. "Jos suostut, niin pääset heti rekeen."
"Kun ei tässä muuten rekeen pääsne", vastasi Anni, "niin täytynee tuota suostua. En minä kyllä rupea yksinänikään tässä tiellä astelemaan. Vaan onko se vissi, että Matti täyttää lupaamansa ehdot?"
"No, se on ihan vissi; sen minä takaan." Ja puhemies nousi jo pois reen perästä, siirtyi itse reen keulaan ja tarjosi Annille tilaa Matin viereen. "Jos vaan haluat Matille vaimoksi mennä, niin tule tähän istumaan!"
Annin noustua rekeen, sanoi sitten taas puhemies: "No, nythän sitä saadaankin lähteä takaisin pappilaan ajamaan kuulutuskirjaa teettämään, koska sinä et aio enää kieltoa panna, vai miten, Anni!"
"Ka, mitäpähän asia enää muullakaan paranee!" vastasi Anni jotenkin välinpitämättömästi. "Palataan vaan takaisin!"