"Onhan mahtanut Jannelle nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoi nyt Elli ja laittoi padan tulelle ja vettä pataan. "Kenties haluttaisi maistella tämänkin järven kaloja. Ne ovatkin hyvin lihavia ja rasvaisia. — Menkääpä Timo ja Martti noutamaan eläviä kaloja!"
"Noutamaan! Mistä?" kyseli Janne; kun samassa Timo ja Martti poistuivat.
"Tuolta järvestähän", selitti Lauri, "niitä tarpeen tullessa käydään hakemassa."
"No, saapiko niitä sitten joka kerta?"
"Saapihan niitä toki siksi. Käestämällä niitä toki saapi sen verran, että yhdeksi kerraksi on syödä."
"Onpa vaan sitten kalanen järvi. — Mutta peltomaatapa täällä ei näy merkkiäkään."
"Eihän sitä ole, eikä tuota ole varsin tilaa mihin tehdäkään. Kovin on karua maata. Aivanhan tämä on kalliota koko kunnas ja tuossa rinteessä on maa kovin raakaa, melkein hiekkakangasta vaan. Kuitenkin olen syksyksi aikonut jonkun alan pottumaaksi kuokkia."
"Hiekkaperäisessä maassahan ne potut tulevatkin parempia", selitti
Elli.
"No niinhän moniaat sanovat", vastasi Janne, "vaan siihenpä vaatii olla lantaa enemmän. — No, minkälaiset täällä ovat karjalaitumet?"
"Ka, ovatpahan tavalliset, jotta muuan lehmä täällä kyllä hyvin elää."