Kun Lauri poikansa avulla oli sen sieltä maalle saanut, oli siltä jo henki lähtenyt, ja tyytyväisenä ja sen komeata turkkia ihaellen nosti hän mesikämmenen veneeseen ja lähti sitä kotia soutamaan.
Nousipa kohta ilo Syrjävaarassa, jossa laitettiin hyvät kemut mesikämmenen kunniaksi, eikä nyt enää surtu lehmän kaatumista, kun kuitenkin metsän kuninkaan kuolema sen täysin korjasi, ja Lauri arveli, että varsin mielellään hän vastakin antaisi lehmänsä karhun kaadettavaksi, kun vaan sitten vuorostaan saisi kaatajan kaadetuksi.
IV.
Kuluipa aikaa monioita vuosia, niin Lauri sai kuulla, että muuan autioksi joutunut kruununmaa tarjottiin vapaavuosia vastaan viljeltäväksi sille, joka haluaisi maan haltuunsa ottaa. Lauri silloin arvelematta haki ja pääsi asukkaaksi sille maalle ja sai sen monioita vapaavuosia vastaan viljeltäväksi, joitten kuluttua maan niin hyvin rakennusten kuin tilusten puolesta pitäisi olla laillisessa kunnossa.
Hän möi taas aivan halvasta entisen tilansa ja rupesi taas uudelle tilalleen asuinhuoneita vahvoista hirsistä rakentamaan, sillä vanhoista rakennuksista ei ollut mitään jälillä, ja sitten muutti hän sinne perheineen asumaan, vaikka se ei olisi ollut ollenkaan halukas entisestä kodistaan luopumaan, jossa sillä oli ollut kaikin puolin hyvä elellä.
Uudessa kodissa olivat kaikki vanhat pellot kentittyneet ja nurmettuneet sekä osaksi metsittyneet ja ojat umpeen menneet ja luonnolliset niityt paljon huononneet. Mutta vaikka asukasoikeuden ehtona oli vuosittain raivata peltoa ja niittyä ja ojia kaivaa, niin ei Laurilla kuitenkaan tullut maan hyväksi paljon työtä tehdyksi. Hän vaan kulutti enimmästi aikansa metsästämällä ja linnustamalla niinkuin ennenkin ja niin jäivät ojat kaivamatta ja niityt raivaamatta, ja ketojen hän antoi olla melkein semmoisinaan, kuokki vaan vähäisen alan pottumaaksi ja ohramaaksi, paljoa huolehtimatta siitä, että nimismies kävi jo muistuttamassa, että maa oli parempaan kuntoon saatava.
Lauri eleli perheineen uudessa kodissaan monet vuodet, tullen jotenkin hyvin aikaan, ja sillä ajalla joutui häneltä tytär naimisiin ja molemmat pojat erosivat kodista, lähtien maailmalle.
Kesällä ennenkuin maa ensi kerran verolle joutui tapahtui Laurille iso vahinko sen kautta, että karhu kaatoi melkein koko hänen karjansa, ja vaikka hän sitten koko kesän ajeli sitä karhua, niin ei hän kuitenkaan saanut sitä kaadetuksi, vaan se pääsi pakenemaan seurakunnan rajan ulkopuolelle.
Eipä ollut Laurista verotalon isännäksi. Hänellä ei tullut sitä hoidetuksi ollenkaan niinkuin olisi pitänyt, eikä hän kyennyt veroja maksamaan vapaavuosien kuluttua. Sen vuoksi nimismies, ensin hänelle varoituksia ja muistutuksia annettuaan, viimmein kävi ajamassa hänen pois koko tilalta, kun hänestä kuitenkaan ei ollut sen viljeliäksi.
Tuntuipa Laurin vaimosta kovin pahalta, kun ajamalla pois ajettiin. Sitä ei ollut vielä koskaan ennen tapahtunut, ja kyynelsilmin sanoi hän miehelleen: "Voi meitä poloisia, minkälaisia aikoja olemme jääneet elämään, kun pitää jättää talo ihan omasta eestään ja hyvät asuinhuoneemme jäivät aivan toisien hyväksi! Mikä nyt tuumaksi tulee?"