"Näettehän te tämän sitten sisälläkin. En suinkaan minä tätä rupea kartanollekaan heittämään."
Molemmat tytöt lähtivät jälkeen juoksemaan, jättäen veden ammentamisen sikseen, saadakseen läheltä kettua katsoa.
"Saaneehan tuota käsin koetella sinun saalistasi", sanoi Liisa ja löi Jaakkoa olkapäälle sekä siveli sitten ketun selkää samoin kuin Anna Marikin.
"Miks'ei; vaan en minä kuitenkaan rupea tämän kanssa pakkasessa seisoskelemaan."
"Sinäpä nyt toimessasi olet!" arveli Anna Mari.
"Siltäkö näyttää! No, onpa tuota kerran syytä ollakin."
Samalla havaitsi Katrikin Jaakon saaliin ja jäi avosuin sitä katsomaan.
"No, mistä se tuo kettu sinulle ilmausi?" kysyi hän.
"Ka, onhan niitä metsässä kettuja", vastasi
Jaakko, tarkempaa selitystä antamatta, ja astui köökin portaita ylös; ja hänen jälissään tulivat Katri, Anna Mari ja Liisa.