Tultuaan köökkiin, jossa ennestään emäntä, renki Heikki ja monioita lapsia sattui olemaan, antoi hän saaliinsa emännälle, joka siitä hyvin ihastui, käänteli kettua käsissään ja pani sen sitten pitkäkseen lattialle, jossa sitä miehissä katseltiin ja tutkittiin.
Emännän monien kysymysten johdosta kertoi Jaakko tarkasti, kuinka kettu oli ollut käpylaudassa kiinni ainoastaan toisesta etukäpälästä ja kuinka hän sen oli siitä ampunut; jolloin hän oli osannut siihen niin hyvin, että se paikalla oli henkensä heittänyt.
Emäntä silloin vähän kehuskeli Jaakkoa mieheväksi ja tarkaksi pyssymieheksi; mutta Anna Mari arveli, etteihän tuossa nyt mitään miehevyyttä tarvittu, kun kettu kerran oli käpylaudassa kiinni; olisihan sen kuka tahansa muukin siitä ampunut. Jaakko silloin huomautti, että se ihan varmaan olisi irti päässyt, ellei hän olisi sattunut käpylaudan luo tulemaan ja että se sittenkin olisi voinut irti kiskoutua, ellei hän olisi kerennyt sitä ampua ennen.
Samalla tuli isäntä köökkiin ja havaitsi heti Jaakon saaliin ja Jaakko sai hänelle kertoa samat asiat kuin oli emännällekin vasta maininnut.
"Eivätpä ne tytöt tänne vettä saaneetkaan", sanoi samassa emäntä Liisalle ja Anna Marille. "Mikä kiire teillä nyt oli tänne, ettette saattaneet ensin vettä tuoda! Eihän se tämä kettu täältä mihinkään pakene. Kerkeättehän sen sittenkin nähdä."
Liisan ja Anna Marin kaivolle taas mentyä ilmoitti isäntä, että heti eineen jälkeen lähdetään kahdella hevosella, Mustalla ja Punilla, kirkolle, ja että Jaakko saapi tulla Punin ajajaksi, Anna Maria ja Liisaa kyyditsemään.
Jaakko lähti sitten talliin hevosia harjaamaan sekä muita valmistustoimia tekemään ja oli hyvin hyvillään siitä, kun oli pääsevä Liisan kanssa samaan rekeen.
Kohta eineen jälkeen istuivat Nurmelan isäntä komiassa kirkkoreessään, paksut turkit yllään ja veltit peittonaan, ja isäntä itse piteli punaisia suitsivarsia käsissään ja kerran nyhjästyään niistä vähän lähti Musta keveästi juoksemaan. Jälempänä juosta hölkkäili Puni, vetäen reslaa, jossa istuivat Anna Mari ja Liisa perässä veltien alla ja turkkeihin puettuina ja Jaakko etulaudalla, pienoinen kotitekoinen lammasnahkaturkki yllään.
Päivä kajasti jo idässä, kun kirkkomiehet kulkusten kilistessä etenivät Nurmelasta.
Jaakko oli kohta alussa peitellyt Anna Marin ja Liisan hyvin veltien sisään; vaan sitten hän matkallakin tuon tuostakin katsahti taaksensa ja korjaili peittoa, jotta tytöille ei suinkaan kylmä tulisi. Varsinkin hän usein katsahti Liisan puolelle ja piti huolta, ettei tuuli pääsisi veltien läpi tunkeutumaan, ja kysäsi tytöiltä, eikö heillä ollut kylmä, ja tytöt vakuuttivat, jotta ei heillä ole.