"Sanoppa sen nimi!"
"Et sinä tunne sitä kuitenkaan, vaikka sanonkin nimen. Mäkelän Matiksi häntä kutsutaan."
"Vai niin. Sanoppa, mitä hän sinulle sanoi!"
"Eipä mitään erityisen tärkeätä. Hän vaan kyseli, miten minä voin, ja tiedusteli elämän vaiheistani sitten viime näkemämme sekä selitti lyhyesti omista vaiheistaan."
"Eikö mitään muuta?"
"Enpä minä muista."
"Eikö teillä ollut mitään kahdenkeskisiä asioita?"
"Mitäpä niitä olisi ollut! Tietää kai se Anna Marikin kaikki meidän puheemme."
"Mitäpä se tietäisi, kun kirkossakin nukkuu!"
"Kyllä minä kuulin kaikki Matin ja Liisan puheet", vakuutti Anna Mari. "En minä silloin nukkunut — — — enkähän minä kirkossakaan — — —"