Asuttuja seutuja rupesi yhä enemmän näkymään tien varrella ja liike suureni suurenemistaan. Tuli usein vastaantulioita ja toisinaan joku takaa päinkin ajoi sivutse, jotta eipä saanutkaan Jaakko ihan huoletonna kuorman päällä olla kellotella, vaan hänen täytyi useinkin syrjäyttää hevostaan, että ohikulkiat pääsivät häntä sivustamaan.
Ennen pimeää hän saapui kaupunkiin ja ajoi kuormineen Nurmelaisten tavalliseen majapaikkaan muutamaan pieneen kartanoon erään syrjäkadun varrella.
VIII.
Kun Jaakko oli saanut hevosen talliin sekä toimittanut sille syömistä ja juomista ja sitten tullut sisälle tupaan, niin eipä hänellä oikein ruvennut aika siellä kulumaan outojen ihmisten seurassa. Sen vuoksi hän päätti lähteä kaupungille ainakin alkamaan asiainsa toimitusta, ja kun hänelle kaikki muut paikat olivat enimmäkseen outoja, paitsi anniskelupuoti, jonka muisti ennestään, lähti hän ensiksi sinnepäin astumaan, nassakka kainalossaan.
Astuessaan katuja pitkin katseli hän tarkkaan ympärilleen, silmäili joka taloa, jonka ohi kulki, ja luki kirjoituksen joka kyltissä, mikä tuli näkyviin. Ja jos mielestään jossain oli jotakin outoa nähtävää, niin silloin hän seisahtui sitä katsomaan ja ihmettelemään, suu kolmantena silmänä.
Niin kauan kuin hän astuskeli syrjäkatuja, ei hän kuitenkaan havainnut erityistä ihmeteltävää. Enimmästi pieniä ja mataloita huoneuksia näkyi vaan molemmin puolin katua ja niitten joukossa siellä täällä joku ruokamyymälä tai pieni kauppapuoti. Joku hevosmies ajoi täyttä juoksua keskikatua pitkin ja molemmin puolin astui kiireesti monioita jalkamiehiä.
Mutta kun Jaakko läheni keskikaupunkia, niin silloinpa ilmausi paljon enemmän nähtävää. Komeita uljaita rakennuksia, jommoisia hän ei ollut maaseudulla koskaan nähnyt, tuli nyt hänelle näkyviin, ja niitä hän jäi pitkäksi aikaa suu auki katsomaan ja ihmettelemään, miettien, että pitää sitä olla melkoinen määrä varallisuutta niillä, jotka tuommoisia kykenevät rakennuttamaan. Hän ihmetteli isoja, komeita kauppapuoteja lasiovineen ja erittäin suurine yksiruutuisine akkunoineen, joitten läpi sopi näkymään senkin seitsemänlaista kauppakalua.
Niinpä hän muutamankin ison kauppapuodin nähdessään heti lähti keskikadulta astumaan aivan siihen viereen ja jäi seisomaan ison akkunan eteen, suu melkein kiinni ruutussa, sekä kuvaili mielessään kuinka äärettömään paljon kaikki tavara tuolla akkunan takana mahtoi maksaa, eikä hän siirtynyt, vaikka useinkin sivu kulkevat ihmiset töytivät häntä ja joku naurusuin katsahti, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa, että mitä se siinä töllistelee.
"Mikä se tuossa ihmisten tiellä seisoskelee!" huudahti muuan pystypäinen nuori mies ja töyti Jaakkoa kylkeen. "Eikö kävisi laatuun siirtyä syrjään vähän?"
Jaakko katsahti pitkään puhutteliaan, ajatellen siitä, että mikähän lieneekin; näyttää kovin ylpeältä.