"Mainitsi kyllä ja paljon muutakin; en tuota kaikkea enää muistakaan."
Heikki saattoi Jaakkoa tämän kortteerin portille saakka.
Siinä tuumasi Jaakko Heikille: "Kyllähän olisi hupaista, jos voisimme tämän illan yhdessä olla. Vaan en tiedä sitten, miten asiain kävisi."
"Kerennethän ne vielä aamullakin toimittaa. Eihän niitä niin paljon liene", arveli Heikki.
"Eipä hyvinkään; vaan isäntä varoitti tänä iltana toimittamaan, jotta kerkeäisin ajoissa takaisin."
"Kerkeät sinä kuitenkin ja saatanhan minä sinua aamulla avustaa, jos niikseen tulee. Ollaan nyt yhdessä tämä ilta, koska satuimme tapaamaan toisemme. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, ennenkuin taas näemme toisemme; ja aamullahan minun pitäisi joutua jo paluumatkalle. — Vie nyt ensin nassakka kortteeriisi ja mennään sitten anniskeluun tai johonkin muualle! Pitäähän sitä toki vähän lystiäkin pitää, kun kerran kaupungissa ollaan."
Jaakko suostui tuumaan, vei nassakan kortteeriinsa ja lähti sitten Heikin kanssa taas kaupungille.
Anniskelupuotiin he menivät, istuivat pienen pöydän ääreen ja tahtoivat monioita viinaryyppyjä.
Näkyi niitä muitakin olevan samassa huoneessa ja pitivätkin jotkut aika rähinää. Siellä väitettiin ja intettiin ja moniaat isoäänisimmät meuhasivat ja huutelivat niin, että aivan tahtoivat suun tukkia toisilta.
Jaakko ja Heikki eivät sekaantuneet toisten puheisiin, vaan istuivat heistä erillään ja puhelivat omista asioistaan.