"Oletko Vesalan Vilppoa nykyisin nähnyt?" kysyi muun muassa Jaakko Heikiltä.
"Tapasinhan minä hänenkin tässä toisella viikolla samoihin aikoihin kuin Anninkin. Sehän on Vilppo nykyään Toivoniemellä renkinä", vastasi Heikki.
"Vai sinne sen Vilpon on onnistunut päästä aivan pappilan likimmäiseen taloon."
"Jopa niin. Ja hyvin hän onkin mielissään, että sinne on tullut, kun hän siis saapi olla aivan lähellä pappilaa ja Annia."
"Annia! Mitä sillä Vilpolla on Annin kanssa asioita?"
"No, minusta on näyttänyt, että hän vähin mielistelee sitä."
"Vai niin on näyttänyt. Entäs Anni Vilppoa?"
"En tiedä sitä. Sen verran, minkä minä olen nähnyt, ei Anni ole näyttänyt häntä suosivan enemmän kuin muitakaan. Eivät he kumpikaan ole rakkausasioistaan minulle mitään maininneet, enkähän minä varmuudella osaa sanoa, lieneekö Vilppokaan tosi lailla Anniin mieltynyt. Vilppohan on sen luontoinen mies, että se mielistelee tyttöjä yleensä, sillä saattaa olla montakin henttua yht'aikaa."
Noista Heikin sanoista tuli Jaakko vähän miettiväiseksi; hän oli pitkän ajan ääneti ja hänen ajatuksensa kiertelivät hetken aikaa Annia, josta hän näki selvän kuvan semmoisena kuin tämä oli hänen lapsuutensa leikkitoverina sekä sitten alkavalla nuoruuden iällä rippikoulussa ja viimeksi Kumpulassa, kun hän lähti matkustamaan pois kotoseudultaan. Ja Jaakko mietti Annista, mahtaisikko sillä tosiaan olla mitään lemmen liittoa tekeillä Vilpon kanssa — — — vaikka mitäpä se juuri häneen koskee, jos onkin — — — ottakoonpa Anni kenen tahansa, kunhan hän vaan Liisan saapi — — —.
Sitten hän, kun alkoi kovin rauhattomalta tuntua yhä lisääntyvän rähinän vuoksi, rupesi Heikkiä pois tahtomaan, sanoen ei enää täällä haluavansa olla.