"Se on tosi", myönti Jaakko; "mutta toisinaan saattaa kuitenkin vieraskin asunto tulla mieluiseksi, esimerkiksi kun on joku hyvä ystävä."
"Ethän vaan liene rakastunut! Enhän minä ole vielä tullut kysyneeksikään, miten sinun sydämmesi asiain laita on."
"Enpä ole aivan selvillä niistä vielä itsekään."
"Etkö ole selvillä! Vai niin, kyllä ymmärrän. Sinulla on ehdolla joku tyttö — joku Nurmelan piikasista — eikö niin? Vaan et ole vielä kysynyt hänen mieltään."
"Niinkö luulet?"
"Kas vaan; taisinpa oikein arvata. Mutta minäpä annan sinulle sen hyvän neuvon, että älä sinä kovin kauan mieti ja viivyttele asiaa, vaan hommaa heti puhemies, jos ei sinulla itselläsi tule asiasi hentullesi ilmoitetuksi. Muutenhan saattaa käydä niin, että joku toinen valtaa sinun omasi."
"Kun ei liene jo vallannutkin! Mutta kyllä minä kohta teen selvän asiasta. — — — Katsoppa mikä kirkas valo se tuolta näkyy!"
"Tuoltako susiteetin edestä! Etkö sinä sitä ole ennen nähnyt?"
"En. En ole ennen tässä pimeän aikana kulkenut."
"No, sitten sinulla onkin siinä ihmettelemistä. Sehän on sähkövaloa tuo."