"Älähän noin kova toki ole! Sinä et nyt ole itsesi kaltainen."
"Mene pois, että pääsen rauhaan sinusta, äläkä turhanpäiväisesti sanoja latele, jotka ovat minulle vaan kiusaksi!"
Jaakolla ei onnistunut kosinta. Anni näytti olevan niin taipumaton ja huonolla tuulella, etteivät siihen ystävällisimmätkään sanat pystyneet. Jaakolla ei viimein ollut muu neuvona kuin mieli raskaana poistua Annin luota ja mennä kotiaan.
XV.
Jaakko oli hyvin pahoilla mielin huonosti onnistuneen kosintansa johdosta, ajatteli ja mietti pitkin päätään, mitenkä saisi Annin mielen muuttumaan ja itseensä taipumaan. Tuntui kovin pahalta ajatella, että toivo Anninkin suhteen olisi kuuksi päiväksi häneltä mennyt. Ja niinpä tätä nykyä kyllä näyttikin, että turha on toivoakaan. Annin sydän on kylmä ja tunnoton. Vaan jos hän ei sitä saa, niin minkäpä siihen — — —! Ei ole muu neuvona kuin surra ja sitten odottaa surun haihtumista.
Toisinaan hänen ajatuksensa lennähtivät siihen aikaan, jolloin hän oli rakastunut tai ainakin luuli rakastuneensa Koiviston Liisaan ja tämän iloinen hymyily, leikillinen luonto ja veitikkamaiset ruskeat silmät pyörivät hänen ajatuksissaan. Mutta kun hän vertaili Liisaa ja Annia toisiinsa, niin tuntui hänestä, että tämän jälkimmäisen menettäminen tuotti hänelle paljoa suuremman surun kuin minkä hän oli tuntenut sen jälkeen kuin toivonsa Liisan suhteen oli mennyt. Se suruhan ei pitkällinen ollutkaan.
Kun Jaakko havaitsi, etteivät surulliset ajatukset ruvenneet hänestä luopumaan, niin koki hän olla Annia kokonaan ajattelematta ja uskotella itselleen, että hän kyllä tuli toimeen ilman tämän rakkautta; mutta sittenkin pyöri vaan Anni alinomaa hänen ajatuksissaan; sitä kuvaa hän ei millään keinoin saanut mielestään karkoitetuksi.
Kun hän ajatteli Annin sen iltaista käytöstä, jolloin hän oli tälle lemmestään maininnut, niin hän muisti, että se myötäänsä vaan oli hokenut, jotta hänellähän on jo ennestään morsian. Se oli vissiin Pajuvaaran Heikin kautta kuullut jotain hänen rakkausasioistaan ja siitä häneen suuttunut. Jospa hän osaisi sen rakkausasian niin selittää, että Anni tulisi sen oikein ymmärtämään ja huomaamaan, ettei se niin kovin vaarallinen olekaan kuin tämä ehkä luulee, niin ehkä tämä sitten leppyisi. Sen asian pitäisi Annin saada nähdä oikeassa valossa. Kenties olisi paras suoraan tunnustaa koko rakkausseikka Koiviston Liisan suhteen, juurta jaksain selittää asia ja pyytää Annilta anteeksi.
Jaakko ajatteli ajattelemistaan, ja kuta enemmän hän ajatteli, sitä selvemmin tunsi hän rakkautensa suuruuden Annia kohtaan. Hänestä tuntui, että se kuitenkin on se oikea, joka häntä varten on olemassa; ja itsepintaisesti päätti hän, ettei jätäkään rakkausasiaansa semmoisekseen, vaan jatkaa sitä niin kauan kuin voi ja odottaa, eikö Annin mieliala aikaa myöten ala muuttua ja vähitellen taipuvaisemmaksi tulla.
Työmiesten tienestit olivat kauan aikaa olleet huonot, vaan alkoivatpa ajat vähän parata, kun tukkitöitä ilmaantui paikkakuntaan. Työpaikalle tulvasi kosolta väkeä ja muitten muassa meni sinne Jaakkokin, onnistui saamaan työtä ja jonkunlaisen palkan.