— Terve Suomi, sanoi Laurila tarttuessaan lankkuun. — Tämä on Suomen havupuuta.
Vieremä otti nuoran taskustaan ja leikkasi siitä kolme pätkää, joilla hän sitoi lankut toisiinsa.
— Sidotaan vielä pelastusvyömme lankkuihin, että ne paremmin kannattavat, ehdotti Saarela.
Sanottu ja tehty. Nyt oli toveruksilla oiva lautta, jolla he saattoivat istua.
— Kohtalo näyttää suosivan meitä, sanoi Laurila. — Minustakin alkaa jo tuntua siltä, että me pelastumme. Mutta pahin on se seikka, että vaatteemme ovat likomärät.
— Minä tiedän keinon, miten lämmintä saadaan, sanoi Vieremä. — Olen kerran ollut Tyynellä merellä haaksirikossa ja koetellut sitä.
— Mikä se keino on, kysyivät Laurila ja Saarela ikäänkuin yhdestä suusta.
— Kaksi meistä hieroo ja pieksää yhtä kaikin voimin. Siten lämpiää ihon pinta.
— Koetetaan, sanoi Saarela. — Pieskää te minua ensin.
Saarela istui Laurilan ja Vieremän keskelle ja nämä alkoivat kaikin voimin kämmenpohjillaan hakata hänen märkiä vaatteitaan.