Noin viiden minuutin kuluttua sanoi Saarela:
— Jo riittää. Ihooni kuumottaa kovasti.
Senjälkeen piestiin Laurila ja viimeksi Vieremä yhtä hyvällä tuloksella.
— Tämähän on erinomainen keino pysyä lämpimänä, sanoi Laurila. —
Kunhan nyt saisi ryypätä jotakin lämmittävää.
— Kuumaa teetä ja kahvia ei tässä ole tarjona, nauroi Vieremä. —
Mutta oletko alkoholisti?
— En ole, mutta kyllä minä sitä olen vilustuttuani hiukan maistanut.
— Entä veli Laurila?
— Sinähän puhut kuin sinulla olisi alkoholivarastokin mukana, sanoi
Laurila.
— Meri näkyy suosivan meitä, nauroi Vieremä. — Katsokaa, eikö tuolla hyppelehdi pullo. Se, joka tahtoo ensiksi lämmitystä, uikoon ottamaan.
Saarela molskahti heti veteen.