— Sinne meni "Titanic" aarteineen, kuului nuoren miehen ääni. —
Kaikki minun matkakapistukseni ja vähäiset rahavarani tekivät seuraa.
— Niin on minunkin laitani, kuului naisenääni. — Ei ole meillä mitään, kun joskus pääsemme maihin.
— Jokainen meistä on epäilemättä menettänyt suurimman osan omaisuuttaan, sanoi toinen, vanhempi nainen. — Omaisuudesta viis, kunhan vaan henki pelastuu.
Veneen kokkapuolelta kuului samassa helisevä naisen nauru.
— Näille minun viime sanoilleniko tuo noin nauraa, kysyi vanhempi nainen pahastuneen näköisenä.
— Niille minä nauran, kuului vastaus. — Minusta ei kenenkään henkeä voi pelastaa, koska sen on mahdoton vaaraankaan joutua.
— Siinä on hiustenhalkoja, huusi vanhempi nainen. — Henkihän meissä kaikissa on. Lienee jokin lahkolainen, kun luulee, ettei henki voi vaaraan joutua. Sanotaanhan raamatussakin: "Mitä antaa ihminen henkensä lunastukseksi?"
— Minä sain kuulla, että "Titanicissa" oli noin 800 miljoonaa markkaa rahaakin, sanoi se nuori mies, kääntäen puheen toisaalle.
— Siellä ne nyt ovat merenpohjassa, vastasi se vanha nainen.
— Luuletteko, että saisin pitää nuo rahat, jos saisin ne ylös, kysyi nuori mies.