Toinen sähköttäjä Bride oli turhaan koettanut irrottaa pientä kangasvenettä, jonka hän oli löytänyt peräkannelta. "Titanicin" upotessa tarttui hän tuon veneen peräsimenhihnoihin. Äkkiä tunsi hän makaavansa vedessä vene kumollaan hänen päällään. Hän oli tukehtumaisillaan. Hän ei osannut selittää, miten asia tapahtui, mutta hetkisen kuluttua oli vene poissa ja hän saattoi taas hengittää. Hänen ensi ajatuksensa oli päästä niin kauas onnettomuuspaikalta kuin mahdollista. Kovasti sai hän ponnistella. Kaksi kertaa oli hän joutumaisillaan imupyörteeseen, mutta vältti sen viime hetkessä. Siinä uidessaan näki hän veneen kulkevan ohitsensa. Hän nosti toisen kätensä vedestä. Hetkistä neuvoteltuaan vetivät veneessä olijat hänet veneeseensä. Siinä ei siis ollut vielä liikaa kuormaa.
Bride tunsi heti veneen samaksi, jota hän turhaan oli koettanut irrottaa. Nyt oli hänet pelastettu siihen. Hän oli niin uupunut, että vaipui heti veneen pohjalle erään kuolleen viereen. Veteen joutuessaan oli hän loukannut molemmat jalkansa, ja niitä särki kauheasti. Kun hänet pelastettiin "Carpathiaan", loi hän katseen kuolleeseen. Tämä oli hänen työtoverinsa Phillips, joka oli työskennellyt viime silmänräpäykseen asti. Hän oli kuollut viluun ennenkuin hänen lähettämänsä "S.O.S." ehti tuoda lämpöä ja hoitoa hänelle itselleen.
Muitten laivalle jääneitten mukana oli eräs nuori suomalainen mies sisarensa ja tämän alaikäisen tyttären kanssa. He olivat päässeet kannelle vasta sitten kun kaikki pelastusveneet olivat poistuneet. Mainitut henkilöt olivat huomattavia siitä, että he olivat aivan tyyneinä. Ei kukaan nähnyt heidän kasvojaan tuskanväänteissä eikä kuullut hätähuutoja heidän suustaan.
Laurila, Saarela ja Vieremä olivat ennen mereen heittäytymistä kiinnittäneet huomionsa näihin henkilöihin. Pahaksi onneksi oli laivan uppoaminen niin lähellä, etteivät he ehtineet puhuttelemaan heitä, erittäinkin kuin vieraat olivat jonkun matkan päässä heistä, keskustellen vilkkaasti parin miehen kanssa, jotka niinikään olivat rauhallisia ja tyynennäköisiä.
Nuo kolme henkilöä olivat päättäneet kuolla yhdessä. Mies piti toisessa kädessään sisarensa, toisessa tämän tyttären kättä. Kun he olivat joutuneet veteen, koetti mies mahdollisimman kauan pitää sisarestaan kiinni. Mutta viimein täytyi hänen irrottaa kätensä. Sisar ja tämän lapsi olivat vaipuneet imupyörteeseen. Mies ponnisti kaikki voimansa ja onnistuikin pääsemään vedenpinnalle. Hän löi päänsä johonkin kovaan esineeseen. Käännyttyään katsomaan huomasi hän esineen lankuksi. Hän tarttui tähän ja asettui sille pitkälleen. Häntä palelsi kauheasti, mutta hän sai kumminkin vähän levätä.
Lankulla ajelehtiessaan joutui hän lähelle erästä venettä, joka oli täpötäynnä ihmisiä. Vene kallistui, ja kaikki siinä olijat joutuivat veteen. Syntyi kauhea taistelu elämästä ja kuolemasta. Useimmat upposivat. Ne, joitten onnistui jälleen päästä veneeseen, alkoivat rukoilla näkymättömiä voimia.
Tuossa pelastusveneessä olijoilla ei ollut aavistustakaan siitä, että "Titanicista" lähetettyihin avunpyyntösähkösanomiin oli vastattu. Moni tuskin tiesi sitäkään, että laivassa oli langaton sähkölennätin.
Kaitselmus suojeli pelastusveneissä olijoita siten, että meri pysyi tyynenä siihen asti, että "Carpathia" tuli avuksi. Jos olisi vähänkin tuullut, olisi vesi päässyt täpötäynnä oleviin pelastusveneisiin. Moni uskoi, että hänen rukouksensa kuultaisiin ja että pelastus viimein tulisi, niinkuin pian tulikin.
* * * * *
Toverusten lautta oli joutunut niin lähelle erästä venettä, että he saattoivat nähdä, mitä tapahtui. Merestä pisti esiin käsi, jonka omistaja rukoili apua. Eräs nainen nousi seisomaan, koettaen tarttua ojennettuun käteen. Mutta samassa menetti hän tasapainonsa. Kuului loiskaus, jota seurasi sydäntäsärkevä avunhuuto. Mereen pudonnutta naista ei voitu pelastaa vaan hän vaipui syvyyteen.