— Ei meillä ole mitään syytä salata toisiltamme hellyyssuhteitamme. Minä rakastan Perälän Tyyneä ja aion läheisessä tulevaisuudessa ottaa hänet vaimokseni.
Tyyne punastui ja painoi päänsä alas.
— Se onkin oikein sanottu! Niin rehellinen nuorukainen tekee, huudahti
Perälän Arvo.
— Samallaisen tunnustuksen voit sinä tehdä, Arvo, sanoi Onni.
Jäähyväishetkemme on paras tilaisuus tehdä vilpitön tunnustuksemme.
Minä ja Tyyne kuulumme toisillemme. Samoin kuulutte te, Arvo ja Ilmi
toisillenne. Vai kuinka?
Arvon silmäkulmassa kiilsi kyynel ja hän sanoi:
— Niin on laitamme. Olen vaan vähän arkaillut, sillä Ilmi on talon tytär, mutta minä —
— Joutavia, ystäväni, huudahti Onni. — Emme ole niitä vanhan kansan
ihmisiä, jotka lemmenasioissa katsovat niin sanottuun säätyerotukseen.
Mitä itseeni tulee, en tunnusta mitään säätyerotusta ihmisten välillä.
Kaikki me olemme yhtä hyviä.
— Se on oikein sanottu, säestivät kaikki kolme.
— Syleillään ja suudellaan nyt toisiamme jäähyväishetkenä, sanoi Onni, painaen Tyynen rintaansa vasten ja suudellen häntä. Arvo seurasi esimerkkiä ja syleili ja suuteli Ilmiä.
— Nyt olemme toistemme nähden lukinneet ikuisen lemmenliittomme, sanoi Onni. Arvo ja Ilmi voivat viettää häänsä milloin tahansa. Minä ja Tyyne vietämme sitten kun palaan Amerikasta.