— Sanokaas muuta, säesti "Juoru-Liisa". — Ja se Onni kuuluu saaneen
Amerikasta niin paljon rahaakin. Voi, voi, tätä maailmaa. Mitä maksatte
minulle, hyvä emäntä, jos laitan Tyynen ja Onnin välit pahoiksi?
Juoru-Liisa katsoi tutkivasti Ahonperän emännän silmiin.
— Saat Kaunikin, meidän parhaan lehmän ja vielä viisi kiloa villoja.
— Hyvä! Kyllä minä toimin niin, ettei Tyynestä ja Onnista koskaan paria tule. Mutta pidetään asia tarkasti salassa, koska minä asun Laurilan maalla. Voisivat vielä ajaa minut pois mökistä.
— Salassa tietysti, vakuutti Ahonperän emäntä. — Mutta jos et sinä voi pahentaa Tyynen ja Onnin välejä määrätyn ajan kuluessa, niin minä annan sinut ilmi. Pane siis parastasi.
— Hyvä emäntä, änkyttti "Juoru-Liisa". — Kuinka — millä — tavalla — te minut — ilmi — annatte?
— Sanon Laurilan Onnille, että sinä olet koettanut pahentaa nuorten välit. Saat nähdä, mitä siitä seuraa. Isäntä ajaa sinut pois mökistä.
— Kyllä minä luulen onnistuvani, sanoi "Juoru-Liisa".
Kahden päivän kuluttua ilmestyi "Juoru-Liisa" Laurilaan ja pyysi kahdenkesken puhutella maisteria.
— Tulkaa tänne isän kamariin, sanoi Onni. — Isä on mennyt niitylle.
Olkaa hyvä ja istukaa.
— Kiitoksia, sanoi "Juoru-Liisa". — Minulla olisi sellaista asiaa, että — tuota — Perälän Tyyne — on maisterin Amerikassa ollessa ollut väleissä — Suokorven Antin kanssa. Anteeksi! Se taitaa — niin se kai voi olla vähän paha asia, mutta —