— Puhukaa loppuun asti, kehotti Onni.
— Niin, eihän minulla muuta sanottavaa olekaan.
— No minkälaisissa väleissä olisi Tyyne ollut Antin kanssa, kysyi Onni nauraen.
— He — tuota — ovat — vähän seurustelleet — tuota — keskenään.
— Mitä sitten? Ovathan he minun kotona ollessanikin seurustelleet keskenään, kuten lapsuustuttavat ainakin.
— Niin, mutta —
— Mitä?
— Tuota — että he olisivat olleet oikein — tuttavallisia — toisilleen.
— Joutavia, hyvä Liisa! Mikä teillä on oikein tarkotuksena?
— Minä vaan —