— Menkää rauhaan! Te olette jo vanha ihminen ja ikänne elänyt köyhyydessä ja puutteessa. Mitä te luulette hyötyvänne sellaisesta turhasta juoruilemisesta? Lakatkaa kokonaan siitä, rakas Liisa.
"Juoru-Liisa" pillahti itkemään.
— Niin — köyhyys — minut — pakotti — voi, voi — tälle matkalle.
— Onko joku sitten luvannut teille palkan tällaisesta juoruilemisesta?
— Voi hyvä maisteri —
— Mitä?
— Ahonperän emäntä —
— Mitä hänestä?
— Hän lupasi minulle Kaunikki-lehmänsä ja viisi kiloa villoja.
— Mistä hyvästä?