Kun Onni ja Tyyne oli kolmannen kerran kuulutettu ja häitä alettiin jo valmistaa, tuli Ahonperän emäntä Laurilaan. Isäukko oli nytkin poissa, ja Onni kutsui emännän kamariin.
Emäntä vakuutti kuulleensa, että "Juoru-Liisa" oli luvannut pahentaa
Tyynen ja Onnin välit.
— Vai niin, sanoi Onni nauraen.
— Mutta Liisa asuu teidän maallanne —
— Niin asuu.
— Mutta sellainen juorupytty on sopimaton asumaan teidän maallanne.
— Ei ensinkään. Hänellä tietysti on syynsä tehdä niinkuin tekee. Ei meidän maallamme asujan sitä paitsi tarvitse olla meille mieliksi.
— Mutta minä ajaisin hänet pois, jos asuisi meidän maallamme.
— Se olisi teidän asianne.
— Mutta Liisa on luvannut pahentaa teidän ja Tyynen välit.