— Ei hän ainakaan ole siinä suhteessa onnistunut. Hän sanoi teidän luvanneen hänelle lehmän ja 5 kiloa villoja, jos onnistuu. Nyt tulee hänelle suuri vahinko.
— Voi, rakas maisteri! Vai on Liisa teille sanonut — — —
— On.
— Voitteko antaa minulle anteeksi? Minä raukka — — — Niin — tuota — se velkakin — ja lapsia on paljo.
— Kuinka paljo teillä on velkaa, kysyi Onni.
— 5,000 markkaa. Ja se Annin koulunkäyntikin jäi kesken. Niin, ihmisparka on heikko. Hän — — —
Onni otti lompakostaan 5,000 markkaa, antoi rahat Ahonperän emännän käteen ja sanoi:
— Tästä saatte pienen lahjan. Mitä Anniin tulee, saa hän jatkaa koulunkäyntiään. Minä kustannan hänen koulunsa.
— Voi, rakas maisten! Tämä kaikki käy minun ymmärrykseni yli. Minä raukka — ajattelin — pahaa — ja te — palkitsette minut näin suurella rahalahjalla. Kuinka minun on teitä ymmärrettävä?
— Kun te tarvitsette, ja kun minulla on, niin siinä koko selitys.