Ahonperän emäntä itki ääneensä. Tällaista kohtausta ei hän ollut koskaan kokenut. Hän kiitteli ja siunasi Onnia ja sanoi sydämelliset jäähyväiset.
— Tulkaa ensi sunnuntaina koko talon väki meidän häihimme, sanoi Onni emännälle.
— Kiitos, kiitos!
* * * * *
Seuraavana sunnuntaina alkoi häävieraita tulla Laurilaan läheltä ja kaukaa. Suuri oli naapurien hämmästys, kun Laurilan hevosilla tuotiin kunnan vaivaistalon asukkaita Laurilaan. Onni ja Tyyni, Arvo ja Ilmi tervehtivät jokaista tulokasta sydämellisesti.
Talonemännät loivat kysyviä katseita toisiinsa. Eräs emäntä kysyi "Juoru-Liisalta" — joka myös oli kutsuttu häihin — tietäisikö tämä, miksi Laurilan maisteri oli kutsunut vaivaistalon väkeä häihin.
— Kun sinä pidot teet, niin kutsu ontuvat ja raajarikot, joilla ei ole varaa maksaa, sanoi Liisa.
— Mutta sitä raamatunsanaa ei heikko syntinen ihminen voi seurata, sanoi emäntä. — Onkohan se Onni-maisteri kääntynyt, kun voi noin raamattua seurata?
— Kyllä se siltä näyttää, sanoi Liisa. — Rahaakin se jakelee köyhille.
Kello 4 iltapäivällä alkoi juhlallinen toimitus. Kaksi morsiusparia astui Laurilan suureen saliin, jossa vieraat odottivat.