Ensin vihittiin Onni ja Tyyne ja sitten Arvo ja Ilmi.
Vihkimystoimituksen aikana värähtelivät Ahonperän Annin suupielet
omituisesti. "Juoru-Liisa" kuiskaili hänen korvaansa tuon tuostakin.
Lähimmät naapurit kuulivat hänen usein kuiskaavan Annille:
— Sinun tuossa Tyynen paikalla pitäisi olla.
Kun morsiuspari oli vihitty, alkoivat vieraat toivottaa onnea.
Ahonperän emäntä oli ensimäinen, joka tuli Onnia ja Tyyneä kättelemään.
— Jumala teitä siunatkoon, sanoi hän. — Minä ennustan, että te tulette olemaan onnellisin aviopari maailmassa.
Seuraava onnentoivottaja oli "Juoru-Liisa". Kyynelet tipahtelivat hänen silmistään, kun hän kätteli Onnia ja Tyyneä.
Kun onnentoivotukset olivat päättyneet, siirtyi hääväki Laurilan pihalle, jolla seisoi pitkiä, ruoilla ja juomilla katettuja pöytiä. Väkijuomia ei ollut tippaakaan.
Ennenkuin vieraat ehtivät istua pöytien ääreen, toi kyläposti Onni
Laurilan käteen sähkösanoman.
— Sähkösanoma Amerikasta, sanoi hän. — Jos vieraat haluavat kuulla, luen sen ensin sillä kielellä, millä se on kirjotettu, ja suomennan sitten.
Hyväksymisen hyminä kuului väkijoukosta. Laurila luki:
May God bless you on your wedding day and forever.