— Eikö tunnu raskaalta matkustaa heidän luotaan niin pitkälle?
— Onhan se vähän niin. Mutta kun rahat eivät riita kaikille…
Onni Laurila huokasi syvään tullessaan takaisin omaan vaunuunsa.
— Toiset lähtevät kevytmielisesti matkaan, toiset taas puutteen pakottamina, virkkoi hän itsekseen.
Juna jatkoi matkaansa eteenpäin. Näköalat vaihtelivat. Seuraavana päivänä saapui hän Helsinkiin.
Ennen laivaan astumistaan lähetti hän kirjeen morsiamelleen Tyyne
Perälälle.
II LUKU.
Matkalla Englantiin.
Eräänä päivänä huhtikuun alkupuolella astui Onni Laurila "Astraea"-laivaan Helsingin satamassa. Hänellä ei ollut pääkaupungissa enää yhtään tuttavaa, joka olisi tullut laivarantaan häntä hyvästelemään. Entisistä ylioppilastovereistaan ei hän enää tietänyt juuri mitään. Vuosien kuluessa olivat he hajaantuneet maailmaan.
Kun oli päästy Hankoon, tuli lisää siirtolaisia laivaan. Siirtolaisten passintarkastusta katseli Laurila hyvin kärsimättömän näköisenä. Hän oli niitä aatteellisia ihmisiä, joitten mielestä passijärjestelmä on mitä suurinta ihmisellistä mielettömyyttä. Laurila ei mitenkään voinut hyväksyä sellaista menettelyä, että toinen ihminen paperilla yrittää selvitellä toisen maineen joko puhtautta tai likaisuutta.